Apulainen

Toisinaan tarvitaan jopa mäyräkoira vahtimaan, että työt tulee oikeasti tehtyä:

Tänä viikonloppuna ei kuitenkaan uhrata millekään opparille liikaa ajatuksia. Vaan leikitään, lenkkeillään, reenaillaan ja otetaan päikkäreitä. Onpa ihanaa kun on taas perjantai! :)

Rentouttavaa viikonloppua!

Lisää kevättä!

Kun tänäkin aamuna herättiin upeaa auringonpaisteeseen, ei voitu muuta kuin suunnata uudelleen jäälle. Tällä kertaa mukaan lähti kuitenkin muutakin kuin puhelin, kuvataan nyt vielä lunta kun sitä on. Hieman haasteellista on toki hallinnoida kahta hihnaa ja yhtä kameraa ja kaikki ne hyvät kuvat, joita luulin ottaneeni, olikin lähinnä hännänpäätä tai ohi vilahtanutta koiraa, kuulostaahan tutulta? :)

Samalla reitille eksyneet muut ulkoilijat hieman häiritsivät, muutoin olisin antanut Pinjan juosta hihna perässään enemmänkin vapaasti. Näyttipä tuota riemua riittävän siitä huolimatta. Ja Stella näytti ihan tyytyväiseltä flexin nokassa.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

Me suunnataan kohta Stellan kanssa pentukurssille.

Ps. Vanhempani ovat muuten alkaneet vaikeroida, että kuinka koiria kohta enää erottaa toisistaan. Stella lähestyy jo Pinjan kokoa ja koirien juostessa ohi niitä voikin olla vaikea erottaa. On niiden piirteet kuitenkin niin erilaiset, että eihän niitä millään voi sekoittaa ;) Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia?

Kevät!

Kyllä se niin on, että melkein joka blogiteksti täytyy aloittaa joko manaamalla (tai harvoissa tapauksissa kehumalla) säätä taikka sitten kertomalla itsestään selvyyksiä vuodenkierrosta, ihan niin kuin, että tänään tuntuu hyvin keväiseltä.

Meillä on palattu työelämän rytmiin, mutta jotenkin vapaapäivän herätys ennen kahdeksaa (Pinjaa ei enää nukuttanut) ei tuntunutkaan niin pahalta, kun ulkona paistoi aurinko ja pakkastilannekin oli suotuisa. Koirille kampetta päälle ja joen jäälle lenkille, vielä kun uskaltaa. Meillä tosiaan taas kerran pakattiin muuttolaatikot ja vaihdettiin osoitetta tuossa viikko takaperin ja nyt on koirille postimerkin kokoinen oma piha (tärkein valintakriteeri), kunhan lumi siitä sulaisi. Plussaa on myös täysin uudet lenkkimaastot, edelliset kun alkoivat käydä tylsiksi melkein 20 vuoden kokemuksella. Näin viikon tutkiskelun perusteella vaikuttaa lupaavalta, löytyy vettä, metsää ja tietä mistä valita.

Koiria näytti harmittavan vain se, että flexejä on tällä hetkellä vain yksi,
joten kumpikin ei voi kirmata yhtä aikaa...

"Vaihdetaan! Se on mun vuoro jo!"

Uskalsin sitten kumminkin antaa Pinjalle vähän vapaata,
uskon (=toivon), että ruoan voimalla se tulee luokse kutsusta.


Paistaako muualla Suomessa aurinko? Aiotteko nauttia siitä? :)

Rauhallista elämää

Viikot on vierineet rauhallisella rytmillä alla olevan kuvan mukaisesti. Emäntä on istunut koneella yrittäen viimeistellä opintojaan ja koiratkin ovat osoittaneet tukeaan käpertymällä toistuville päikkäreille. Työskentelyä tasapainottaa koirien riekkuminen ja viihdytys. Ja sitten taas nukutaan.
Kohta meidän rauha kuitenkin päättyy, kun emännällä on aika palata työelämään. Ja jotta paluu saadaan onnistumaan naapureita miellyttävällä tavalla, otin yhteyttä koirakouluttajaan, jonka opeilla ruvetaan yksinoloa treenaamaan tavoitteellisesti. Tuntui, ettei omat eväät enää riitä. Raportoin toki miten prosessi etenee :)

Onko muilla kokemusta koirakouluttajista erilaisissa ongelmatilanteissa?

Yökunnissa

Tultiin viikonlopun viettoon "mummolaan", joka siis Pinjalle on hyvinkin tuttu yökyläilypaikka, mutta Stella oli yöpynyt siellä vain kerran aiemmin ja mietinkin, että miten saisin pienemmän nukkumaan. Raahasin sitten sisään autoiluhäkin (kunhan pienempikin on yhtä iso kuin isokin, niin kyllä käy häkki turhan ahtaaksi) ja petasin sinne pesän, Stella kun viihtyy kotonakin häkissä. Ja siellä nukuttiin kiltisti yöt. Niin tai ainakin pienempi nukkui. Isompi, jonka unenlahjat on yleensä aikamoiset, yritti joka aamu kasilta ylös. Ei saanut paljoa kannatusta.

"Mää voisin kiitos nukkua täällä ihan yksinäni."

Viikonlopun toiveena oli kovaa harjoitusta sisäsiisteyteen, mutta toiveeksi jäi. Kun ulkona pakkanen paukkuu 25 asteessa niin turha luulla. Isompikin juoksee vain tienreunaan ja takaisin. Niin että vieläkään ei ole meidän sisäsiisteys kovin hyvällä mallilla. Vaan eipä meillä ole kiirekään. Pakkasen takia meillä onkin nähty enemmän kaksikon välistä leikkiä kuin koskaan aiemmin. Pinja on alkanut leikkiä pienemmän kanssa päivittäin useita kertoja. Kauhea mökä vaan lähtee molemmista :D Olen kuitenkin tyytyväinen, kun energiaa ei ole voinut ulos purkaa niin sentään juoksuttavat toisiaan. Aivotyöskentelyyn olen sitten itse yrittänyt panostaa ja pienempikin on jo keksinyt ruveta käyttämään nenäänsä piilotusleikissä.

Aina on tilaa vielä kaverille.

Stella ei muuten ole purrut komeaa reikään Pinjan otsaan, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Ilmeisesti leikkiessä oli päähän tarttunut jotain tahmeaa, joka yrityksistä huolimatta lähti irti vain kynimällä karvat. Pinja on kyllä nyt aika karun näköinen.