Aivan puun takaa

Nämä kaksi päivää ovat olleet taas treenintäyteiset, mutta ensi viikolla on ikävä kyllä tyhjää. Eilen oli nimittäin viimeinen kerta rallytokon alkeiskurssia ja jatkoa seuraa vasta maaliskuussa.

Eiliset treenit oli täysin rataharjoitukset, sillä rata pistettiin pystyyn saman tien, jonka jälkeen vedettiin kaksi harjoituskierrosta. Sen jälkeen olikin sitten "leikkikisat" eli kurssin päätöskoe. Kurssinvetäjä ei siis enää antanut mitään ohjeita, otti vain aikaa ja laski virhepisteitä. Joita saa mm. hihnan kiristymisestä tai koiran nuuskiessa maata (tässä vaiheessa utelin, että onko kukaan koskaan päässyt miinuspisteille, sillä Pinja nuuskii edelleen maata vähän väliä...) ja tietysti kyltin mennessä väärin.

Me ei olla oltu mitenkään kurssin priimuksia ja siellä on ollut muutama koira, jotka ovat olleet tosi hyviä; remmi on pysynyt löysällä ja kontakti on ollut loistava. Niinpä pidinkin meidän tavoitteena sen, että koiran kuono olisi mahdollisimman paljon ilmassa ja rata päästään kunnialla läpi. Siksipä koinkin palkintojenjakohetkellä pienen yllättymisen. Ohjaajan kertoessa, että ensimmäiseksi kisassa tuli Pinja, minä vain istuskelin maassa ja mietin, että toivottavasti ei olla viimeisiä. Vasta, kun vetäjä kehotti tulemaan hakemaan palkintoa, havahduin, että taidettiinkin puhua minun koirasta :D Voitto tuli siis aivan puun takaa, en todellakaan tiennyt meidän pärjänneen niin hyvin. Tosin ero kakkoseen oli vain yhden pisteen.

Voittaja ei suo kuvaajalle hymyä.

Vaikka kisassa mukana ei ollut kuin kurssin kuusi koirakkoa ja mitään muuta kuin leikkiä se ei ollut, niin olin silti valtavan iloinen voitosta. Ikinä en ole itse harrastanut mitään kilpaurheilua, joten yhtäkään pokaalia tai mitalia en ole koskaan saanut ja nyt koira toi meidän talouteen ensimmäisen sellaisen. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olin kyllä valtavan ylpeä Pinjasta :) Tästä on kiva jatkaa harrastusta.

"Uusi ruokakuppi!"

Tänään käytin vielä toisen kerran Osty:n näyttelyharjoituksissa ja nyt paikalla olikin eri ohjaaja. Ja tästä kerrasta jäikin paljon parempi maku kuin viime viikolta. Tunnin vetäjä oli toiminut pitkään kehä assarina ja tietoa oli valtavasti. Nainen oli kyllä tosi tarkka, mutta antoi tarpeellista, rakentavaa kritiikkiä. Hommaa meillä on Pinjan kanssa vielä valtavasti ennen ensi kesän näyttelyitä, mutta nyt todellakin tiedän mitä meidän tulee treenata. Samalla saisin opetella vähentämään hölötystä :D Puhelen ja höpötän kuulemma aivan liikaa Pinjalle. Siinäpä vasta vaikea tehtävä!

Löytyykö muilta pyttyjä ja pokaaleja? :D