Mission Impossible II - Mäyräkoirat

Yökunnissa

2012-02-05T16:28:00.004+02:00

Tultiin viikonlopun viettoon "mummolaan", joka siis Pinjalle on hyvinkin tuttu yökyläilypaikka, mutta Stella oli yöpynyt siellä vain kerran aiemmin ja mietinkin, että miten saisin pienemmän nukkumaan. Raahasin sitten sisään autoiluhäkin (kunhan pienempikin on yhtä iso kuin isokin, niin kyllä käy häkki turhan ahtaaksi) ja petasin sinne pesän, Stella kun viihtyy kotonakin häkissä. Ja siellä nukuttiin kiltisti yöt. Niin tai ainakin pienempi nukkui. Isompi, jonka unenlahjat on yleensä aikamoiset, yritti joka aamu kasilta ylös. Ei saanut paljoa kannatusta.

"Mää voisin kiitos nukkua täällä ihan yksinäni."

Viikonlopun toiveena oli kovaa harjoitusta sisäsiisteyteen, mutta toiveeksi jäi. Kun ulkona pakkanen paukkuu 25 asteessa niin turha luulla. Isompikin juoksee vain tienreunaan ja takaisin. Niin että vieläkään ei ole meidän sisäsiisteys kovin hyvällä mallilla. Vaan eipä meillä ole kiirekään. Pakkasen takia meillä onkin nähty enemmän kaksikon välistä leikkiä kuin koskaan aiemmin. Pinja on alkanut leikkiä pienemmän kanssa päivittäin useita kertoja. Kauhea mökä vaan lähtee molemmista :D Olen kuitenkin tyytyväinen, kun energiaa ei ole voinut ulos purkaa niin sentään juoksuttavat toisiaan. Aivotyöskentelyyn olen sitten itse yrittänyt panostaa ja pienempikin on jo keksinyt ruveta käyttämään nenäänsä piilotusleikissä.

Aina on tilaa vielä kaverille.

Stella ei muuten ole purrut komeaa reikään Pinjan otsaan, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Ilmeisesti leikkiessä oli päähän tarttunut jotain tahmeaa, joka yrityksistä huolimatta lähti irti vain kynimällä karvat. Pinja on kyllä nyt aika karun näköinen.

Keskiviikkoaamuna kello 9.45

2012-02-01T09:50:00.001+02:00

Pienempi on ehtinyt jo rymytä ympäri asuntoa kovalla vauhdilla
ja sen jälkeen keskittyy luuhun.

...kun Pinjaa kiinnostaa keskeytyneiden aamu-unien jatkaminen sohvalla.

Niin on erilaiset nakit, toinen aikuinen ja toinen pentu.

Pienenä se on aloitettava

2012-01-28T20:49:00.003+02:00

Pinjan pentuaikoina meille kertyi monenlaisia aktivointileluja, jotka on nyt kaivettu uudelleen esiin. Kovin paljoa kärsivällisyyttä pienemmältä ei vielä löydy, mutta sitäkin enemmän kiinnostusta ruokaan, niin että lelut jaksavat kuitenkin kiinnostaa. Vielä tosin ollaan pysytelty vähemmän haasteellisissa (tai meluavissa).

Söötti baby-kong.

Peruhelppo aktivointipallo.

Älypelissä ei vielä ajatustyöskentely aivan riitä,
mutta ihan yhtä toimiva tekniikka näyttää olevan ympäriinsä säheltäminen ;)

Pikavilkaisulla huomasin kauppoihin ilmestyneen monia uusia, mielenkiintoisia puuhaleluja, joihin meidänkin täytyy varmaan tutustua. Löytyykö lukijoiden koirilta joitain erityislemppareita, joita suosittelette? :)

Kaverikuva

2012-01-24T21:28:00.006+02:00

Jos Pinjasta on pentuajalta järjettömän paljon järjettömän huonolaatuisia kuvia, niin Stellasta puolestaan ei ole edes meidän hyvällä kameralla otettuja kuvia juurikaan. Jotenkin se kasvaa sillai salakavalasti, ettei ikään kuin ehdi kuvata. Toisaalta viime aikoina ei ole muutenkaan kertynyt materiaalia blogiin. Elämä on ollut sellaista peruspentuaikaa, siivotaan sotkuja, keksitään puuhaa ja yritetään tehdä kotiaskareita pennun nukkuessa. Tämän hetken - 15 astetta ei myöskään anna paljoa mahdollisuuksia ulkoiluun.

Pinjalle on kuitenkin korostettu viime aikoina ihan omia harrastuksia. Sunnuntaiaamuisen rallytokon seuraksi alkoi tänään agilityn jatkokurssi (yhtä aikaa siksi, että käyttämämme koirakoulu tarjoaa vuoden sisään viisi kurssia käyneelle kuudennen ilmaiseksi ja totta kai etu piti hyödyntää). Viime viikon rallytoko meni oikein kivasti. Silti välillä mietin, että miten onnistuttiinkin syksyllä saamaan se ykköstulos tuolla säheltämisellä :D

Tämän päivän agility alkoi oikein mukavasti, vaikka mitään ei olla kesän jälkeen harjoiteltu ja enemmänkin emäntä joutui kaivamaan muististaan ne valssit ja persjätöt, vai mitä ne olikaan. Pinja sen sijaan oli huippu, uskalsin pitää sitä irti hihnasta vaikka paikalla oli paljon vieraita koiria. En olisi tohtinut tehdä tuota vielä vuosi sitten vaan olin varma, että koira säntää heti jotakuta nuuskimaan.

Tulipahan tunnilla todistettua taas mäyräkoiraomistajan elämää. Totuin Pinjan kanssa jo aikoinaan pentukurssilla siihen, että omistan matalan koiran ja ensimmäiset seuraamisharjoittelut namin kanssa oli aikamoista kumarassa kulkua. Tänään sitten yritin ohjata koiraa putkesta renkaaseen keskittyen pitämään sen hallinnassa. No kun koira päätti kieltäytyä renkaasta, niin emäntä juoksi siihen suoraa pahki. Itse olen jo tottunut siihen, että ei voi nähdä eteenpäin, jos yrittää katsoa matalaa koiraa, mutta kanssaharrastajat ainakin hymyilivät siihen malliin, ettei niille taida tämä mäyräkoiraemännän arki olla tuttua ;)

Lumista

2012-01-13T21:15:00.003+02:00

Meillä on tosiaan saatu viime aikoina kiitettävästi lunta. En pistä vastaan, mutta pikku-Stellalle se on hieman hankalaa. Pinja tykkää loikkia umpihangessa samalla kun itse auraan polkua töppöjalka pennulle. Lumen kylmä ja märkä olomuoto ei myöskään pienempää kiinnosta. No onneksi kesäkin tulee sitten joskus.

"Hei kaveri, miten sää sinne pääsit?"

Stellalla on käytössä Sasun vanha villapaita, hieman on vielä iso, mutta kyllä se päällä pysyy. Kaikki paitaviritelmät, jotka Pinjalle aikoinaan tein ovat hukassa. Olen varma, ettei ne ole roskissa vaan jossain hyvässä tallessa...

Luennolla

2012-01-12T21:14:00.001+02:00

Olin eilen norjalaisen William Bredalin luennolla aiheesta koiran ravitsemus. Olin aluksi hieman skeptinen, sillä vaikka mies on kokenut eläinlääkäri ja tutkija, hän työskentelee tällä hetkellä Eukanuballe ja totta kai hieman kotiin päin vedettiinkin. Pääpaino oli kuitenkin koiran oikeanlaisessa ruokinnassa eikä ruokamerkin kehumisessa.

Ihan peruslähtökohtana Bredal korosti, että on tärkeää ymmärtää miten koiramme rakentuu. Hän käytti esimerkkinä pylväitä, jonka varassa koiramme seisoo ja nämä pylväät ovat geenit, ravitsemus ja ympäristö ja ainoa asia, johon koiranomistajina voimme vaikuttaa on ravitsemus, joten sen merkitys on suuri. Jonkin verran olen toki tutkinut ruokapakettien kylkiä ja hieman enemmän tutustuin koiranruokinta-asioihin pohtiessani barffausta, mutta nyt tajusin kuinka vähän sitä itse asiassa ajattelen. Ruokin koiriani sen mukaan miltä ne näyttävät siis ihan jos lihoo selvästi syö liikaa. En kuitenkaan ole pohtinut saavatko koirani tärkeitä aineita ja kuinka paljon. Ja tähän aion nyt ehdottomasti kiinnittää huomiota. Kuinka ainoa asia, jolla voin muuttaa mitään on ruoka, joten totta kai haluan tehdä sen parhaimmin.

Meillä oli kaverien pesupäivä :)

Lisäksi luennolla puhuttiin länsimaisten koirien terveysongelmista. ja yleisö ei arvannut mikä on se kaikkein yleisin "health issue". No se on hammasongelmat. Tämän jälkeen meillä lisätään hampaidenhoito rutiineja. En myöskään ollut koskaan ajatellut, että vain koiran kaksi takimmaista hammasriviä on tarkoitettu pureskeluun. Eli vaikka luiden sanotaan tekevän hyvää hampaille (hammaskivi) niin siitä on apua vain hyvin pienellä osalle purukalustoa. Toiseksi suurin koirien terveysongelma, totta kai, on ylipaino.

Bredal puhui myös pitkään proteiineista. Mielenkiintoisinta oli erilaisten proteiinien merkitys. Muistaakseni 80 prosenttia suomalaisista ruokkii koiriaan marketin koirannappuloilla. Tässä tapauksessa hinta kertoo kuitenkin jotain laadusta nimittäin kyseisissä ruoissa lihaproteiini korvataan usein kasvisproteiinilla, joiden merkitys koiralle on täysin erilainen. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että kasvisproteiini vähentää lihasmassaa ja lisää body fattia, päinvastoin kuin lihaproteiini. Koska tämä alkaa olla yleisessä tiedossa, ovat marketti koiranruokien valmistajat keksineet uusia tapoja sekoittaa kuluttajaa.

Premium koiranruoka merkkien sanotaan olevan kalliita, mutta herra Bredal antoi hyvän esimerkin edustamastaan ruoasta. Eräästä tietynlaisesta säkistä kuusikiloinen bichon syö hintaan 0,66 €/päivä. Erikoiskahvi kahvilassa maksaa helposti 3,50 €, jolloin sillä samalla rahalla tuo koira syö yli viisi päivää. Eipä tunnu enää niin kalliilta.

Luento antoi siis paljon ajattelemisen aihetta ja pisti kyseenalaistamaan omaa toimintaa. Olisipa hyvä, jos välillä nappaisin naisten hölynpöly kirjallisuuden sijaan käteeni jotain arvokkaampaa luettavaa. Toisinaan nimittäin pienikin määrä tietoa siirtää vuoria.

Kuinka paljon te kiinnitätte huomiota koiranne ruokintaan?

Ps. Iloista huomata, että opiskelu on kannattanut, kun englannin kielisen luennon seuraamisessa ei ollut mitään ongelmaa. Ihan turhaa en siis ole koulunpenkkiä kuluttanut ;D

Lauma

2012-01-10T20:00:00.003+02:00

Oltiin viikonloppu kylästelemässä vanhemmillani ja yllättävän hyvin meni. Toisen mäyräkoiran (tai pennun ylipäänsä) hankinta mietitty kauan etenkin Sasun takia, sen ja Pinjan alkutaival kun oli varsin vaikea. Sasu ei kuitenkaan näytä juurikaan välittävän pennusta. Stella puree surutta Pinjan korvia ja riekkuu milloin mitenkin, mutta Sasua se väistää kuin itsestään. Vähän yritti näykkäistä, mutta vanhuksen vilautettua hammasta tajusi pysyä kauempana. Sopuisa viikonloppu siis siltä osin.

Sunnuntaina oltiin jälleen Pinjan kanssa rallaamassa. Ilmoittauduttiin muutamaan rallytokon rataharjoitukseen ja huomasi kyllä, että treenaamisesta on aikaa, oltiin molemmat niin ruosteessa! :D Pinjalle makuulle meno on aina ollut inhottava käsky ja sitä tankattiin kauan ja nykyään se sitten tykkää tarjota sitä silloinkin kun pitäisi istua. No tarvitaan vain paljon nopeita toistoja ja selvät käsimerkit. Nuuskiminenkaan ei ollut puolessa vuodessa hävinnyt itsestään mihinkään, aika yllättävää :P Täytyisikin ruveta treenaamaan haasteellisissa olosuhteissa ihan kontaktissa kävelyä pieniä pätkiä kerrallaan hyvin palkaten. Kunhan löytyisi hyvä harjoittelupaikka...

Stella sai myöskin ekat rokotuksensa. Eläinlääkärissä punnittuna tytöt painavat 3,9 ja 7,6 Pinjan näköjään pudotettua parisataa grammaa. Pistäminen sujui ongelmitta, niin ahne pentu on, että eihän se muuta tajunnut kuin tarjotut namit. Eläinlääkäri totesi muuten meidän kaksikosta, että teillä mahtaa riittää kotona vilinää, sen verran touhukasta oli meillä vissiin meno :)

Viikonlopun maiseman vaihto teki Stellan siisteyskasvatukselle hyvää. Vanhemmillani etuna on lyhyt matka ulos (toisin kuin meidän kolmannesta kerroksesta keskeltä pihaa) joten neitiä tulikin raahattua siellä vähän väliä. Pitäisi ehkä muuttaa tuonne kuukaudeksi ja tadaa koira olisi sisäsiisti.

Rakas nojatuoli pt. 2

2012-01-04T19:11:00.006+02:00

Nojatuolista meillä on bloggailtu aiemminkin. Sen jälkeen tuoli ei ainakaan ole menettänyt merkitystään vaan nyt sillä on jopa kaksi käyttäjää (ihmiset istuvat siinä enää sattuneesta syystä harvoin). Pinja käyttää nojatuolia rauhoittumiseen, mutta ikävä kyllä Stella on oppinut kiipeämään kyytiin sohvan selkänojan kautta. Toisinaan pikkutyttö vain istuu tuolin edessä komentamassa Pinjaa sieltä pois, eipä tosin ole vielä kertaakaan auttanut...

"Oon pikkumonsterilta suojassa!"

"Löysinpähän sun jemmaaman luun!"

Ja sitten vielä yhdessä.

Ollaan muuten nyt kovasti harjoiteltu yksinoloa. Välillä olen lähtenyt Pinjan kanssa lenkille ja mies on jättänyt Stellan yksin, välillä taas ovat olleet keskenään. Ei vielä roskien vientiä kovin paljon kauempaa. Tänään sitten jätettiin koirat keskenään ja kipaistiin lähikauppaan. Koirat jäivät herkuttelemaan eivätkä välittäneet ovesta lähtijöistä. Käytävään ei kuulunut mitään vielä palatessakaan, mutta vasta melkein oman kerroksen kohdalla pienempi aloitti älyttömän mökän. Oli käynyt nimittäin niin, että Pinja oli kuullut meidän tulon jo hyvissä ajoin ja rynnännyt ovelle, mutta Stella oli jäänyt sohvalle, jonne osaa kyllä kiivetä, mutta harvemmin muistaa miten sieltä tullaan pois. Pikkuinen oli siis "jumissa" sohvalla ymmärtäen, että jotain jännää tapahtuu kun isompi ryntää ovelle. Stellan äänekkääseen tapaan tästä epäkohdasta piti ilmoittaa niin että kämppä raikui :D Tuota lukuunottamatta yksinolon harjoittelu on kuitenkin vaikuttanut huojentavan lupaavalta.

Vuosi 2011

2012-01-01T22:58:00.001+02:00

Blogimaailmaa on kierrellyt kysely päättyneestä vuodesta ja ajattelin soveltaa sitä myös koiramaailmaan vuoden 2011 muistelemiseksi. Kysymyksiä on karsittu joidenkin sopimattomuuden vuoksi, mutta tässä on siis Pinjan mielipide edellisvuodesta:

01. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Olen saanut otto-siskon, siinä on tarpeeksi ajateltavaa.

02. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Uusia kokemuksia tuli paljon, kävin näyttelyissä, tutustuin verenhajuun, tapasin ketun, kokeilin pulkkamäkeä...

Mulla on pitkä kieli!

03. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Kesä jäi parhaiten mieleen. Mökkireissut olivat huippuja, etenkin jälkimmäinen kun sain olla melkein koko ajan irti. Tykkäsin myös uudesta lajista, jalkapallosta sekä helteistä muutenkin.

04. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Emännän mielestä monellakin tapaa. Sen lisäksi, että näytän aikuiselta kuulemma olen myös henkisesti sellainen. En riehu kuin pentu, olen paljon varmempi ja tasapanoisempi ja vakaampi muutenkin. En kiukuttele samalla tavalla ja minuun voi kuulemma luottaa aivan uudella tavalla.

05. Oletko lihonut?

Olen laihtunut.

06. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Paras ja samalla pahin oli totta kai Stella.

07. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Kukaan tuntemani ei saanut pentuja.

08. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?

En päässyt osallistumaan mejä-kokeisiin, mutta onneksi sellaista on ensi kesällä suunnitelmissa.

09. Vuoden suurin saavutuksesi?

Mamman mielestä se, että päähäni kasvoi järki. Ei mua kiinnosta. Olen aika ylpeä siitä, että onnistuin jouluna "mummolassa" kipuamaan ruokapöydälle ja nauttimaan aika annoksen joulutorttuja ennen ihmisten väliintuloa. (toim. huomautus: voidaan tosiaan pohtia tuota järki-asiaa tässä tilanteessa.)

10. …ja suurin epäonnistuminen?

Mäyräkoira ei koskaan epäonnistu, toisinaan saattaa tulla pieniä laskelmointivirheitä. En siis muista mokanneeni.

11. Kärsitkö vammoista?

Enpä oikeastaan.

12. Mistä innostuit eniten?

Hiirijahdista mökillä, uusista herkuista ruokavaliossa ja syömisestä muutoinkin.

13. Vuoden 2011 eläimet:

Stella, Stella ja Stella. Lisäksi Sasu, naapurin mäyrikset Essi ja Elsa, Laku-collie, Olli...

14. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Olen ehkä vielä hieman harmissani elämääni tunkeutuneesta riiviöstä, mutta hyvän vuoden jälkeen odotan innolla ensi vuoden harrastuksia. Olen ehkä onnellisempi.

15. Lihavampi vai laihempi?

Laihempi. Kesän laihdutuskuuri ei ollut mieleeni ja toivoisin saavani enemmän herkkuja.

16. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Olisin mielelläni juoksennellut enemmän vapaana.

17. …entä vähemmän?

Kynsien leikkuuta voisi vähentää, aivan turha juttu.

18. Miten vietit joulun?

Sain nauttia usean kyläpaikan jakamattomasta huomiosta ja rakkaudesta juniorin jäädessä isännän kanssa. Sain paljon hyviä lahjoja ja vähän kinkkuakin. Lisäksi kotiväki tarjosi kunnon lenkin.

Meille tilattiin aikamoisia lahjoja jouluksi.

19. Mitä halusit ja sait?

Halusin lisää leluja ja niitä sain. Lisäksi sain paljon rakkautta.

20. Mitä halusit, muttet saanut?

Pohjattoman ruokakupin.

21. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Uudella lelulla leikkimisen lisäksi päivä oli täynnä toimintaa rallytoko-kisan merkeissä.

22. Oletko joutunut tappeluun?

En ole varsinaisesti tapellut, mutta ajauduin melkein sellaiseen erän karkkari-nartun kanssa koirapuistossa. Mutta se aloitti!

23. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?

Vähän kaikenlaista. Olen syönyt kiellettyjä asioita, olen tuhonnut roskiksia, kenkiä, kirjoja... Olen kiipeillyt, haukkunut, tuhonnut ja sotannut. Mutta siksihän olenkin niin rakastettava ;)

Haastan muutkin kertaamaan mennyttä vuottaan :)

PS. Koirien uuden vuoden "juhlinta" sujui hyvin. Pinja ei ole koskaan välittänyt raketeista eikä aloittanut sitä nytkään. Stella kuunteli ensin hieman säikähtäneenä ensimmäisiä pamahduksia, mutta koska Pinja eivätkään muutkaan niistä välittäneet, asia unohtui äkkiä. Ulos emme kuitekaan pientä vieneet, niin paljon lähellä ammuskeltiin.

Kotona yksin vai kaksin?

2011-12-31T10:50:00.007+02:00

Tuntuu melkein kuin olisin voittanut jotain suurta, pikkuneiti nimittäin nukkui tänä aamuna jopa puoli kymmeneen! Aiempien hieman yli kuuden herätysten jälkeen se tuntuu ihmeelliseltä (toki nukkumaanmenoaikakin oli paljon myöhäisempi). Eniten tästä taitaa kuitenkin saada kiittää Pinjaa. Olen pitänyt koirat erillään öisin, koska Pinja ei ole halunnut päästää pentua illalla sen hyvinkin inhottavaksi muuttuvien hampaiden kanssa sänkyynsä. Stella on siis joutunut "pentuaitaukseensa" sängyn toiselle puolelle (lattialle!). Viime yönä koettiin kuitenkin varsinainen vankilapako pikkuisen livahtaessa sängyn ali isomman puolelle. Odotin ja Pinjan antamaa lähtökäskyä, mutta siihenpä vain tytöt käpertyivät vierekkäin. Ja emäntä sai nukkua ilman yhtäkään yöherätystä!

"Mullon uus lelu, sain sen joulupukilta!"

Pinja on myöskin pikkuhiljaa alkanut leikkiä pennun kanssa. Sillä tavalla kokeilevasti ja ei tietenkään kotona. Karvat on enää harvoin pennulle pystyssä ja murinaakin kuuluu vain yleensä Pinjan ollessa väsynyt. Pennulle ollaan siis paljon myötämielisempiä ja anteeksiantavaisempia nykyään.

Meillä alkaisi olla aika viedä myös yksinolo uudelle asteelle. Olohuoneen on vallannut pentuaitaus (kiitos Clas Ohlson kompostikehikosta) ja siinä ollaan harjoiteltu yksinolemista, samoin ovien takana eri huoneissa ja muuta helppoa. Stella on siinä mielessä helpompi kuin Pinja aikoinaan (ehkä ansioksi voidaan myös sanoa toisen koiran ominaisuus) että sen ei tarvi nähdä muita koko ajan vaan se puuhailee ihan omiaan toisissa huoneissa eikä seuraa jatkuvasti. Saatan laittaa ruokaa keittiössä ja koira nukkuu sohvalla. Pinjalla meni kauan ennen kuin se lopetti jatkuvan seurailun.

Kuitenkin Pinjan yksin olo -koulutus ei ollut kovin suuri suksee, joten olen kehittänyt tästä asiasta jo hieman jännitystä itselleni, joka ei tietenkään helpota asiaa. Ottaisinkin nyt enemmänkin kuin innolla vastaan teiltä lukijoilta neuvoja harjoitteluun. Paljon olen toki viisastunut Pinjan pentuajoista. Löytyy enemmän kokemusta koulutuksesta sekä tietoa asioista kuten laumanjohtajuus, huomioimattomuus ennen lähtöä, siitä ettei paluusta tehdä numeroa, virikkeistäminen ja paljon muuta. Suurin epävarmuus liittyy kuitenkin ehkä siihen tekijään, että koiria on kaksi. Meillä ei ole kokemusta kahdesta yhtäaikaisesta koirasta, joten miten te muut olette opettaneet uuden pennun yksin oloon, jos kotona on jo koira (/koiria)? Jätetäänkö ne keskenään ja toivotaan, ettei isompi, joka osaa myös huutaa, opeta tapoja pienemmälle? Voisiko pienempi rauhoittaa myös isompaa? Otetaanko isompi mukaan ja jätetään pieni yksin? Toki tulee tilanteita, että jompikumpi joutuu olemaan yksinään toisen päästessä mukaan ja siihenkin on tärkeä oppia, mutta mistä teidän mielestänne olisi hyvä aloittaa? En siis toki ole uusavuton, mutta kun edellinen kerta ei tosiaankaan mennyt aivan putkeen ja tilanne on saatu hallintaan pitkällisen työskentelyn tuloksena niin olisi kiva välttää sama suo :)

Pinjan ainoassa "turvapaikassaan" luuta syömässä. Välillä täytyy antaa isommallekin rauhaa.

Kiitos kaikille jo etukäteen vinkeistä,
kerrostalossa asuessa tämä on aika tärkeä aihe :)

Ps. Hyvää Uuutta Vuotta kaikille!

Pedit uudelleen jaossa

2011-12-26T16:46:00.000+02:00

Stellalla on alusta asti ollut oma pieni peti, jota on sitten muutettu makuuhuoneen ja olohuoneen väliä tilanteista riippuen. Pinja taas nukkuu yönsä omassa sängyssään. Olimme myös päättäneet, että Stellaa ei päästetä sohvalle ennen kuin se on riittävän iso kiipeämään sinne itse. No nyt pikkuneiti sitten on riittävän iso. Ainakin omasta mielestään. Sohvan viereen oli erään kerran unohtunut tyyny ja sitä pitkin oli hyvä kiivetä talon parhaalle paikalle. Ja totta kai, kun koira on sinne kerran päässyt, pitää se kiinni oikeuksistaan. Nyt sitten mietitään, että kunhan nappula tuosta kasvaa niin onko edessä isomman sohvan osto, kun nyt jo tuntuu ahtaalta ;)

Päiväunien nukkumajärjestelyt eivät kuitenkaan ole aivan itsestäänselvyys:

Pikkunakki koisii sohvalla, kuinkas muutenkaan...

Ja turvapaikkansa menettänyt isompi nakki on
alistunut kömpimään pienemmän petiin.
Vähän on ahdasta, ehkä.

Mutta onneksi aina voi kiivetä kaverin viereen.

Pinja haaveilee omasta, korkeasta sohvasta?

Joulu!

2011-12-23T12:47:00.004+02:00

Meille tuskin tänä vuonna on luvassa rauhaisaa joulua, siitä Stella pitää huolen. Kuitenkin eilen pystytetty kuusi on edelleen pystyssä ja joulukoristeidenkin pikku-neiti antaa olla paikoillaan. Jouluaskareita on muutenkin ehditty tekemään tavallista runsaammin, sillä perheen kuopuksen mielestä kello kuusi aamulla on hyvä aika herätä. Pinja kääntää silloin vain kylkeä. Koirillekin on muutama lahja paketoituna ja koirien herkkuja on ostettuna. Kyllä tästä tulee varmasti hyvä joulu :)

Paljon unta, kaikille

2011-12-19T17:09:00.006+02:00

Meillä onkin viime päivät opeteltu uudenlaista arkea. Ollaan onneksi niin kätevässä tilanteessa, että kovin suuria aikatauluja ei ole, joten ihan koirien ehdoilla mennään, herätään ja nukutaan. Ollaan myös opeteltu varomaan, pikkuneiti on niin utelias, että se voi löytyä ihan mistä nurkasta vain ja on vielä niin pienikin, että varominen on hankalampaa kuin Pinjan kanssa. Kaikenlaisia ongelmia :P

Stellan kanssa yhteiselo on lähtenyt sujumaan hyvin. Tyttö on aikasta paljon äänekkäämpi kuin Pinja aikoinaan ja osaa kyllä tuoda esiin kohtaamansa epäkohdat, kuten liian hidas ruokapalvelu. Unenlahjoja koiralle on kyllä suotu. Nämä kolme yötä on nukuttu ainakin 8 tuntia, välillä vain on herätty huomauttamaan, että sais vaikka silittää. Pidän vielä koiria erillään yöt, kummatkin omalla puolellaan sänkyä, pienempi tietysti aidalla rajattuna. Eipähän lähde Stellakaan yöllä vaeltamaan.

Pinjakin alkaa hyväksyä tulokkaan. Leikitty ei vielä hirveästi ole, vähäsen yrittävät kuitenkin. Mutta vierekkäin, ja päällekkäin, nukutaan kuitenkin. Pinja myös selvästi tarkkailee ja tarkistelee pienempää. Ja pääsee välillä sohvalle karkuun korvissa roikkuvaa naskalihammasta.

Harmikseni olen hukannut kaikki Pinjan vanhat vaatteet jonnekin, joten Stellan ulkoiluttaminen ei vielä ole päässyt kunnolla vauhtiin, vaikka pieni kyllä juokseekin siellä innoissaan. Kunnes tulee kylmä.

Jatko-osa

2011-12-17T10:31:00.004+02:00

Nyt on Mission Impossible -blogista aika julkaista jatko-osa. Usein kakkososaa pidetään rahastuksena, joka ei millään yllä ykkösen tasolle, mutta toivotaan meidän tilanteen olevan parempi ;) Rauhasia päiviämme on siis saapunut sekoittamaan neiti Metsähisen Saaga, näin tuttujen kesken Stella.

Pahoittelen kuvan laatua, en todellakaan muistanut kuinka vaikea pentua on kuvata.

Jumissa

2011-12-15T10:07:00.001+02:00

Joskus pieni ja sulavakaan koira ei selviä jokaisesta pinteestä.
Koiran etsiessä oikoreittejä sitä joskus saattaa oikeasti jäädä jumiin.

Pieni mittausvirhe.

"Hei, auttakaa nyt."

Nokoset

2011-12-11T10:18:00.000+02:00

Ulkona tullut lumenmäärä on Pinjan mielestä ohittanut mäyräkoiralle soveliaan rajan (aamulla auraamattomana ylsi kuonoon saakka) ja meidän suuri hiirenmetsästäjä on päättänyt siirtyä osittaisille talviunille. Emäntä kotiuttu kaupasta ihanan pehmoisen, tekolampaantaljan näköisen torkkupeiton ja sen jälkeeen ollaankin ahkeraa väännetty tassua siitä kenelle se oikeasti kuuluu. Kuka voisi vastustaa jotain niin pehmoista, ei ainakaan sohvaperuna mäyris.

Lunta!

2011-12-09T12:01:00.005+02:00

Saatiinhan sitä lunta meilläkin viimein alkuviikosta ja totta kai piti lähteä oikein kameran kera ihmettelemään asiaa:

Päästin koiran irti saadakseni parempia kuvia. Koska isäntä oli mukana, uskoin koiran pysyvän lapasessa. Tämän kuvan jälkeen koira kuitenkin säntäsi täyttä laukkaa polkua meistä poispäin. Siinä sitten huudeltiin paluukomentoja ja ihmeteltiin yhdessä, että mihis se koira nyt lähti, kun hännänpääkin katosi näkyvistä. Kohta koira kuitenkin syöksyi toista polkua meitä kohti. Eipä se karulle lähtenyt, neiti ei vain voinut juosta tuosta mättäiden läpi meidän luo vaan kävi tekemässä ison lenkin ja palasi toista polkua takaisin :D

Tavoitteena oli kiva yhteiskuva, mutta neitiä ei paljoa kiinnostanut ;)

Löytyykö lunta jo ympäri Suomen? :)

Takki

2011-12-04T19:04:00.002+02:00

Kyllästyin niihin omiin epämääräisesti kasaankursittuihin villakamppeisiin ja ostin tuossa syksyllä neidille Hurtan talvimanttelin. Eipä ole takille ollut pahemmin käyttöä, eikä olisi oikeastaan juuri vieläkään, mutta Pinja viihtyy tuossa paremmin kuin haalarissa ja suojaahan se ihan hyvin kuralta (lumesta kun ei ole tietoakaan). Päätin jopa tyytyä maltilliseen väriin, ettei koira ihan joka kerta näyttäisi joulutontulta ;)
Meidän takissa on muuten ilmeisesti jokin hassu ompeluvirhe, kun lukko täytyy selän päällä kääntää ylösalaisin, jotta se menee kiinni.

Ei koira oikeasti noin reppanalta näytä puettuna :D

Tassut ylös kaikki, joilta löytyy samanlainen takki.
Veikkaanpa, että aika monelta :)

Joulukuun ensimmäinen

2011-12-01T20:59:00.005+02:00

Olen pitänyt koirien joulukalentereita aivan naurettavina turhuuksina. Mutta tänä vuonna sitten kuitenkin itse sorruin sellaiseen. Eihän se koira mitään tuollaista ymmärrä, että joka päivä aukaistaan luukku ja lopulta onkin joulu (herkkujen päälle se toki ymmärtää). Mielestäni lemmikkien kalenterit onkin tehty ihan vain omistajia varten, ja voiko tuollainen pieni tuhlailu olla väärin, jos se piristää emäntää (ja koiran massua)? Tällainen meille siis tänä vuonna hankittiin (ja isäntä nauraa edelleen):

"Anna jo lupa, ANNA JO LUPA!"

"Hu huu herkku, missä olet?"

Tunnustaako joku muukin ostaneensa? ;)

Onko reiluu?

2011-11-29T18:35:00.000+02:00

Pieni väärin suunnattu heitto ja koiran lelu lentää jonnekin, missä se ei aivan ole neidin saatavissa.

"Ei kuule paljoa naurata."

Opiskeluapulainen

2011-11-24T14:50:00.001+02:00

Nyt ollaan sitten saavutettu se tilanne, jossa emännän pitäisi istua päivät hakaten tietokoneen näppäimistöä, jotta sieltä koulustakin joskus valmistuttaisiin. Inspiraatiota tosin vielä etsitään. Tällainen ajanviete ei tietenkään ole mäyriksen mieleen. Sen mielestä on ihan okei, jos kotiväki vetelehtii sohvalla, kun koirakin voi osallistua. Mutta keittiö sitten onkin ikävämpi paikka, koska kylmä lattia ei oikein hienohelmalle sovi. Tässä yhtenä päivänä yritin taas tuottaa järkevää tekstiä, mutta kaikenlainen mäyräkoiran kiusanteko (hyppi sängyllä, raahasi vaatteita ympäri asuntoa, tonki lehtikasaa) keskeytti jatkuvasti. Lopulta päädyin raahaamaan neidin sängyn keittiön nurkkaan ja sinne se koiruus tyytyväisenä käpertyi. Joskus työrauha on saavutettavissa niin pienillä asioilla.

Kyllä se koirakin siellä kasassa on, jossain...

"Etkö nää nää, että mulla on tärkeä homma kesken, älä häiritte."

Lehti

2011-11-20T18:08:00.001+02:00

"Siellä on kylmä ja pimeää ni ei viittittäs lähtä mihinkään,
mää voin vaikka lukea tätä lehteä illan..."

Ikävä kyllä mäyris ei saanut tahtoaan läpi ja ilkeä emäntä raahasi sen puolentoista tunnin reippailulle (ne askeleet!) kivaan viiden asteen pakkaseen. Kuinkas muut viettävät sunnuntai-iltaansa? :)

Ei yhtään ahdasta

2011-11-17T17:58:00.000+02:00

...aina on tilaa vielä muutamalle pehmoiselle kaverille.

Arvontavoitto

2011-11-15T18:34:00.000+02:00

Arttu arpoi meidät blogikilpailunsa voittajaksi ja viime viikolla postimies toimittikin meille mieluisan paketin.

Kääröistä kuoriutui herkkuja (sairas emäntä mussutti heti tyytyväisenä Sisu-laatikon), vilkkuvalo (viime talvena hajonneen korvaaja tuli tarpeen) sekä upea takki.

Takki on juuri sopivan kokoinen, ikävä kyllä malli vain ei suostunut kuvauksissa yhteistyöhön ;) kyllä nyt talvella tarkenee, karvahuppu on söpö yksityiskohta

Postimiehen taittelema hieno mäyriskortti komeileekin nyt meidän jääkaapin ovessa.

Vielä iso kiitos upeasta lahjasta Artulle, Basselle sekä Maille!

Olen viime aikoina miettinyt, että kuka ihme on keksinyt nimittää juoksuja nimenomaan juoksuiksi, ei meillä ainakaan neitiä paljon juokseminen kiinnosta, eikä sitten muukaan liikunta. Allekirjoittaneen työpaikalla on käynnissä skaba, johon olennaisena osana kuuluu askelmittari ja niinpä koiruutta onkin raahattu päivä päivältä piteneville lenkeille. Tämä vain ei Pinjaa miellytä, mitä kuvaa hyvin se, että ulko-ovesta ei meiltä yleensä kuljeta ennen kuin kuuluu myöntymys "saa tulla", nykyään se vain on muuttunut muotoon "pitää tulla" sillä koira viihtyy turhankin hyvin sohvannurkassa ja vain tuijottaa syyttävästi, jos joutuu nousemaan neljälle jalalle. Tulisipa pian lunta, ehkä se piristäisi koiraa (ja emäntää).

Mäyräkoira keinot keksii

2011-11-09T17:50:00.000+02:00

Meillä ollaan aika rentoja koiran nukkumapaikan suhteen (paitsi sänkyyn ei ole asiaa!). Mutta hankittuani uuden päiväpeitteen, en kaivannut siihen karvoja ja raapimajälkiä. Pehmoisat unet peiton päällä jäivät siis taakse, kun ilkeä emäntä nosti peiton mäyräkoiran ulottumattomiin. Kunnes ovela koira sitten eräänä yönä keksi kiskoa peitteen alas laatikon päältä ja tehdä siihen pesänsä. Kuvan mukaisesta tilanteesta otus sitten aamulla löytyi.

Matkalla

2011-11-06T17:00:00.000+02:00

Tämän mäyräkoiratalouden blogihiljaisuus on johtunut allekirjoittaneen syysreissusta Italian maalle. Toisista blogeista olen kuullut huhuja siitä kuinka paljon paremmin on lemmikkikoirien asiat Keski- ja Etelä-Euroopan suunnalla, joten koirattoman matkaseuralaisen kiusaksi tein muutaman huomion italialiasista nelijalkaisista.

(Rakastuin muuten palavasti Venetsiaan.)

- Koiria on jo-ka pai-kas-sa. No ei varsinaisesti mikään uusi asia.
- Koirilla oli myös pääsy joka paikkaan. Niitä oli kahviloissa, vaatekaupoissa,metroasemilla... Tällainen voisi kyllä mielestäni rantautua Suomeenkin.
- Suurin osa koirista oli pieniä, käteviä kaupunkilaiskoiria.

Tuttavien kesken milanolainen Tuomo.

- Koirat olivat hyvin hoidettuja ja yleensä nätisti syyspuettuja.
- Vaikka koiria oli paljon, italialaiset tuntuvat kouluttaneen ne todella hyvin. Meillä ei olisi kyllä toivoakaan, että Pinjan kanssa voisi lähteä suurkaupungin lauantairuuhkaan ilman hihnaa ja koira seuraisi nätisti vieressä. Saati että jättäisin juna-asemalla neidin kiinnittämättä mihinkään vahtimaan matkatavaroitani. Ainoa näkemäni "huonosti käyttäytyvä" koira oli sakemannin pentu, joka vähän innostui ihmisvilinässä haukahtelemaan.

- Suurkaupungin puistoista oli aidattu koirille omia alueita, paikallisia koirapuistoja, mutta paljon viihtyisimpiä.
- Söpöin näkemäni tilanne oli kuitenkin vanhempi mies ja tämän isohko koira. Mies ajoi pyörällä, jonka tarakalle oli kiinnitetty jonkinlainen levennys. Koira istui tuolla kyseiselle levikkeellä, siis pyörän tarakalla ja hyppäsi sieltä omatoimisesti alas, kun kaksikko saapui perille puistoon.

Tarkkailevatko muut matkustaessa paikallisia koiria?

PS. No kyllä siellä pari mäykkyäkin bongattiin ;)

Lampunhenki

2011-10-22T17:07:00.000+03:00

Toisinaan nouda-leikki saattaa mennä hieman pieleen. Pinja tykkää kovasti hakea lelua, kun sellaista viskoo pitkin kämppää. Mutta vaikka koirallakin kuinka on suuret korvat, se ei kyennyt noutamaan lelua heittäessäni sen alla olevaan tilanteeseen...

Lähimetsässä

2011-10-17T20:45:00.000+03:00

Viikonlopun auringonsäteet piti käydä nappaamassa talteen tulevaa pimeää varten, joten suuntasimme kävelylle läheiseen metsikköön. Mutta totta kai kävi niin kuin aina; kerrankin kun raahasin järkkärin mukaan lenkille, loppui siitä hetimiten akku ;)

Mukavaa, että vaikka asuu keskellä kaupunkia, voi välillä uskotella itselleen asuvansa todellisuutta lähempänä luontoa.

Villapaita viimein

2011-10-14T21:46:00.006+03:00

Mekin osallistuttiin viime talvena Artun blogin tempaukseen neuloa mäyrikselle villapaita. Innostuin ideasta ja kudoinkin paitaa ahkerasti, kunnes sitten viime metreillä paljastui, että villis on aivan liian iso (kuten allaolevasta kuvasta näkyy) ja paita jäi kesken. Koska haaste nyt jatkui, päätin kaivaa kaapin pohjalle tallettamani paidan ja pohtia joskos sen kanssa olisi vielä jotain tehtävissä, kun aikasta paljon vaivaa siihen aikoinaan näin. Alla siis paita keskeneräisenä ja sen alla toisen lissiluteen yritys päästä kuvaan. Sasu-rouva täytti muuten viime viikolla 15 vuotta, aikamoinen saavutus ja toivotaan, että onnellisia hetkiä olisi vieläkin tulossa :)

Ps. Tänä syksynä on menossa toisenlainen koiralle vaate -projekti, mutta saas nähdä valmistuuko sekään koskaan...

Eka tunnustus

2011-10-12T22:40:00.000+03:00

Nelli ja Fanni jakoivat meille kivan tunnustuksen joka menee näin:

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Me jaamme tunnustuksen eteenpäin: Ollille, Artulle, Milolle ja Brecille, Pipsalle sekä Ronjalle.

Sitten ne kahdeksan satunnaista asiaa Pinskusta (olivat yllättävän vaikeita keksiä):

1) inhoaa kaikenlaisia kemikaalien hajuja (kosteusvoide, kynsilakka, hiuslakka...) ja juoksee niitä haistettuaan rallia ympäri asuntoa.

2) Ainoa ruoka-aine, jonka olen havainnut jättävän kuppiin on kaurapuuro ja sekin vain silloin jos siinä on mustikkasoppaa seassa.

3) on ilmeisen hemmoteltu, sillä ei suostu edes menemään mökkiinsä ilman että sinne on levitelty kaksi peittoa. Jos sisällä on vain yksi peitto, istuu oviaukolla ja tuijottaa syyttävästi.

4) tykkää pyöreistä asioista kuten palloista ja possuista.

5) saa Sasun syömään. Vaikkei vanhus olisi syönyt viikkoon kunnolla, kuppi tyhjenee vilkkaasti heti kun ahne mäyräkoira on näkyvillä, koska eihän omaa ruokaa sille voi jättää ;)

6) omaa yllättävän kiinnostuksen kengän pohjallisiin sekä multakökkäreisiin.

7) rakastaa kaikkia leluja, joista lähtee ääni.

8) antaa leikata kynnet rauhallisesti, jos sille laulaa saman aikaisesti.

Kiitos vielä tunnustuksesta!

Ahne lelu

2011-10-11T21:08:00.001+03:00

Mäyräkoiralla riittää huumorintajua. Vai mikä muu selittäisi Pinjan kyvyn lavastaa lelujaan erinäisiin tilanteisiin? Tällä kertaa neiti oli ilmeisesti keksinyt, että koira/pupupehmo on varmaankin yhtä innostunut luiden jyrsinnästä kuin tyttö itsekin ja oli nätisti asetellut kaverin luukopalle.

"Heii, tuo syö mun luita!"

Hups

2011-10-06T15:19:00.001+03:00

"Ku tuo mun tyyny vähän niin ku ittestää loikkas tonne lattialle
ni voisitteko kaverit vähä auttaa mua?"

Ps. Joku raja siinäkin kuinka paljon mäyris saa palvelua, jos itse tyynynsä tiputtaa niin ei sitä sille auliisti nosteta ;)

Kärmes

2011-10-01T23:11:00.000+03:00

Pinjan tullessa taloon, ja ollessa ensimmäinen oma koirani, tilanne karkasi hieman lapasesta. Tiedättehän, menin mukaan kilpavarusteluun ;) Koiralla oli siis jos jonkinlaista lelua, vingutinta ja kippoa. Järki onneksi palasi päähän (viimeistään silloin kun se sadaskin taloon kannettu lelu hajosi minuuteissa). Viime aikaisista päivityksistäni tosin voisi päätellä minun menneen jälleen sekaisin, sen verran tiheään on postattu uusista leluista. Mutta ehkä kyse on vain siitä, että kun itselleen ei voi enää ostaa (ainakaan nolostumatta) hellyyttäviä pehmoja, täytyy niitä sitten raahata koiralle. Sitä paitsi tämä uusin ostos on niin hauska sisustuksellinenkin tekijä...

Se on siis pinkki käärme ja sen ja Pinjan yhteispuuhasteluista isäntä raportoi melkein päivittäin tekstareilla työpäivän piristykseksi. On kuulemma lystikkään näköistä, kun mäyräkoira vetää otusta perässään ympäri asuntoa :)

Ps. Käärmeen nimi on muuten Taavi.

Yltiöoptimismia

2011-09-28T20:50:00.004+03:00

Oulussa "nautittiin" eilen oikein kunnon syyskelistä sateella ja kovalla tuulella, joka katkoi jopa puita. Kesän jälkeinen romantisoitunut kuva syksystä yllytti meidät kuitenkin Pinjan kanssa lenkille. Ajattelin, että oikea varustus eli pinkit kumpparit emännälle ja huomioliivi koiralle piristävät meitä läpi syysmyrskyn. Pinjan ilme alla olevassa kuvassa varmaankin kertoo jo alkuunsa kuinka tuhoontuomittu idea oli...

15 minuutin sinnikkään talsimisen jälkeen oli kuitenkin palattava häntä koipien välissä kotiin, kun tuntui, että koira voi koska tahansa sinkoutua tuulen mukana taivaalle. Tosin edelleen väitän, että jos olisin ymmärtänyt pukea koiralle kurapuvun, olisi lenkkiin saatu pituuttakin. Säätilasta järkyttyneenä koira vietti loppuillan alla olevan kuvan mukaisesti.

Millä kikoilla muut selviävät syksystä?

Rakas Rotta

2011-09-19T17:55:00.000+03:00

Rotta on Pinjan tärkeä lelu ja se on ainoa, joka on säilynyt ehjänä ihan siitä ensimmäisestä yhteisestä matkasta kennelistä kotiin. Silloin kun Pinja ei ollut paljoa rottaa isompi.

Löytyykö teidän koirilta joitain lempparileluja?

Sohva myytävänä

2011-09-14T17:20:00.003+03:00

Emäntään iski taas näin syksyn tullen sisustusvimma, mutta tällä kertaa siitä nautti myös mäyris. Nimittäin eräs ostos oli hyvinkin koiran mieleen.

Vanha matto pakettiin ja kartanolle.

Mäykky "auttaa".

Mäykky auttaa myös uuden maton levityksessä.

...sekä testaa sen käyttömahdollisuudet ruokailualustana.

Ja niin meillä jo melkein harkitaan sohvan myymistä,
koska mihin kukaan sitä tarvitsee,
kun on olemassa pehmeä matto.

Ps. Yllättävää kyllä, matto on edelleen ehjä. Neiti ei käynyt silppuamassa langanpätkiä heti silmän vältettyä, vaikka niin pelkäsin.

Omassa rauhassa

2011-09-11T12:05:00.001+03:00

Pitkän ja toiminnan täyteisen viikon jäljiltä tänään on aika sunnuntai fiilis. Tiedättekö, sellainen kun kaukosäätimen käyttökin tuntuu liian työläältä? Onneksi on sunnuntai. Kuvasta päätellen sellainen on koirallakin, toisinaan jokainen kaipaa omaa rauhaa...

Miten muualla vietetään syksyistä sunnuntaita? :)

Haaste suosikkiroduista

2011-09-08T18:46:00.001+03:00

Ellieli heitti meitä mukavalla haasteella:

" Esittele, postauksen muodossa, 5-15 suosikkikoirarotuasi, joko tämän hetkistä tai kautta aikojen. Saat perustella valintasi tai olla perustelematta. Mukavaa olisi, jos haastaisit muutaman bloggaajan mukaan, mutta jos ei huvita, niin ei sekään haittaa"

Idea on hauska, koska lapsena vietin paljon aikaa miettiän (ja selaten koirakirjoja), että minkä rotuisen koiran ottaisin isona. Aika paljon vaihtoehtoja oli, mutta yllättävää kyllä, yksikään niistä ei ollut mäyräkoira.

Ja nyt aloitan haasteen toteamalla kuten monessa muussakin mäykky-blogissa on todettu, että mäyräkoira on itseoikeutetusti ykkönen ja kakkonen sen perässä tulee hyvän matkaa takana. Rotujen valinta ei kuitenkaan ollut helppoa. Olen oikeasti tosi valikoiva koirien suhteen, tykkään kyllä melkein kaikista roduista, kunhan ne ovat muilla kuin itselläni. Koiraa etsiessä ongelmana ei siis ollut liian suuri valikoima vaan enemmänkin se, että juuri yhtään kelpuuttamaani ei löytynyt...

1. Mäyräkoira
- Pieni suuri koira, jonka epäilen vievän niin suuren ison osan sydämestäni, että liekö sinne koskaan muita rotuja mahtuu. Tätä tuskin tarvitsee perustella.

2. Welsh corgi cardigan
- Corgista haaveileva kaverini on herättänyt kiinnostuksen kyseiseen rotuun. Itse olen tosin innostunut tästä tummemmasta versiosta, jota myös jäyhemmäksi kuvaillaan. Hellyyttävä ulkonäkö (ja pituus!) kääntävät pään, joka kerta tällaisen tullessa vastaan. Hyvinhän mäyris ja corgi sopisivat samaan perheeseen ;)

3. Bordercollie
- Kannatan pieniä rotuja, koska ne ovat käytännöllisiä. Olen silti tasaisen kauan haaveillut bordercolliesta ja etenkin sen harrastusominaisuuksista. Jos ottaisin ison koiran, voisin ottaa tällaisen.

4. Cockerspanieli
- Tätä valintaa en osaa oikein edes perustella. Mutta jotenkin sen iloisuus ja söpöys vetoavat.

5. Lagotto romagnolo
- Lagotto oli jo aika vahvoilla etsiessäni koiraa. Myös siinä harrastusominaisuudet ja -luonne kiinnostaa.

6. Ranskanbuldoggi
- Rotu on vain niin veikeä! Aidosti en kuitenkaan tätä rotua harkitse.

7. Glen of imaalinterrieri
- En ole juuri kiinnostunut terriereistä, mutta tämä tekee poikkeuksen. Sukulaisilla on näitä useampi ja ne ovat jotenkin niin mielettömiä, ettei niihin voi kun ihastua. Rauhallisempi kuin muut terrierit.

8. Alaskanmalamuutti
- Tässä vetoaa puhtaasti alkukantaisuus. Enää tarvitsee muuttaa Lapin erämaahan.

9. Bokseri
- Pienenä olin kauan ihastunut tiikerijuovaisiin boksereihin. Mm. sairauksien takia rotu tipahti kiinnostavien listalta (niin ja se koko!).

10. Bolognese
- En usko, että ottaisin itselleni enää bichonia (turkki!) mutta Sasun opettaessa minulle kaikki varhaisimmat tietoni koirista, en vain voinut jättää sitä pois listalta.

Haastan ainakin bernit :)
Ps. Siinäkin on muuten kaunis rotu!

B-Day Girl

2011-08-30T18:25:00.004+03:00

Pinjan synttäreitä vietettiin tänä vuonna hieman erillä tavalla. Sopivasti juuri tänään meidän käyttämä koirakerho järjesti Pohjois-Suomen ensimmäisen rallytokokokeen. En ollut ensin kisaan edes osallistumassa, kisamenestys ei mulle ole harjoituksen päätavoite, mutta koska koe järjestettiin niin lähellä, olihan sinne vähän kuin pakko ilmoittautua :) Valitsin meille mölliluokan, jossa nameilla palkkaus kesken radan on sallittua, mutta osallistumiemme kurssien ohjaaja kannusti menemään suoraan alokasluokkaan.

Voin muuten sanoa, että tänä aamuna jännitti. Kesän näyttelyt eivät tuntuneet yhtä pahoilta, silloinhan kyse oli koiran ulkoisista ominaisuuksista, joihin omistaja ei juurikaan voi vaikuttaa. Mutta nyt mitattiinkin sitä miten olen liikkeet koiralleni opettanut sekä yhteistyötämme. Arvioitavana siis periaatteessa oli minun taidot koiran omistajana ja kouluttajana. No ehkä myös hieman koira itsekin, mutta jotenkin siinä jännityksessä koin, että jos epäonnistutaan vika on minun eikä koiran (tietysti parempi kuitenkin syyllistää itseään kuin koiraa). Aamulla asian suhteen ei kuitenkaan mitään ollut enää tehtävissä. Olin laatinut meille kolmen viikon tiukan treeniaikataulun, kunnes tajusin asian järjettömyyden ja siirryimmekin treenaamaan silloin kuin fiilis oli kummallakin oikea.

"Joo joo, teen mitä vaan kunhan annat mulle sitä LIHAPULLAA!"

Rata itsessään ei periaatteessa ollut vaikea ja ainut meille "paha" kyltti oli liikkeestä maahan. Tätä olinkin jankannut vaikka ja kuinka, kunnes eräs kerta treenasin isännän kanssa ja mies, joka ei ole koskaan harrastanut koirien kanssa, ei lukenut yhden yhtä kirjaa puhumattakaan nähnyt koskaan rallytokoa livenä, antoi meille sellaisen neuvon, että kyseinen liike ei ole sen jälkeen ollut ongelma. Kuinka sitä voikin joskus kangistua tiettyihin maneereihin. Alokasluokan liikkeet oli niin hyvin hallussa, etten epäillyt kertaakaan radalla, etteikö Pinja osaisi ne. Ainoa "ongelma" oli nuuskiminen (en voi pitää nenänkäyttöä ongelmana kun kyseessä on mäyräkoira, sillä sehän on käytännössä katsoen syntynyt sitä varten). Pelkäsin kuitenkin, että yhteistyöstä tulee puutteellista Pinjan keskittyessä haistelemaan edellisten suorittajien jälkiä. Ja niin siinä kävikin, välillä koiran kuono viilsi maanpintaa aika reilusti.

Olin loppujen lopuksi tyytyväinen suoritukseen, vaikka kontaktissa ei välillä ollutkaan kehumista. Meidän kokonaistulos oli kuitenkin 90 pistettä sadasta, mikä oli aika mieletöntä. 10 virhepistettä saatiin aikaiseksi näin:

- 1 p. taluttimen kiristyminen (tämä harmittaa eniten, koska olen niin panostanut tähän)
- 1 p. puutteellinen yhteistyö
- 1 p. nuuskii kylttiä :D
- 1 p. ja toisen kerran puutteellinen yhteistyö
- 3 p. jälleen puutteellinen yhteistyö
- 3 p. tehtävän uusiminen. Pinja päätti istumiseen sijaan kokeilla uutta lemppariaan, maate menoa :P (jota se ennen vihasi)

Uskon, että seuraavalla kerralla koe ei enää tunnu niin jännittävältä, nyt kun tiedän mistä siinä on kyse.

Sai reissussa väsynyt synttäri-tyttö lahjankin, ison majavapehmolelun. Joka pysyy visusti kaapissa kunnes neiti on pirteämpi, muutoin se ei kestä viittä minuuttiakaan. Totta kai koiralle ostettiin muutama herkkuluukin. Vaan on se vaikea ymmärtää, että meidän pikku-penikka on jo 2-vuotias :)

Ovatko muut jännittäneet yhtä paljon
viedessään koiriaan ensimmäistä kertaa johonkin kisaan? :)

Kiipesinpä katolle

2011-08-30T18:22:00.001+03:00

Pinja on keksinyt taas uuden kivan paikan hengailla. En tiedä milloin se tämänkin on hoksannut, mutta turhan usein se näyttää häkkinsä katolle kiipeävän. Joku kerta se varmaan rysäyttää vielä ohkaisesta katosta läpi. No ainakin sen jälkeen häkissä pelaa tuuletus.

Mökkielämää

2011-08-26T18:59:00.000+03:00

Ehdittiinpäs käydä tälle kesälle sentään toinenkin viikonloppu mökillä. Pinja mahtui olla onnesta soikeana nimittäin se sai olla suurimman osan ajasta irti. Kun on koira, joka tottelee isännän jokaista komentoa, ei auta muu kuin raahata ukko mukaan mökille. Reissun saldona oli muuten kaksi kuollutta hiirtä (tai muuta sellaista), toinen koiran mahassa ja toinen kurkusta kaivettuna. Suuri metsästäjä.

Ps. Kenen idiootin mielestä oli muka hyvä ajatus ilmoittaa meidät syyskuun alussa olevan rallytokokokeen alokasluokkaan, eikö mölli muka olisi riittänyt? Nyt sitä sitten paniikissa harjoitellaan tai panikoidaan sitä, ettei harjoitella kaikkea valveilla olo aikaa. Hyvä minä :D
(Löytyykö kellään viime hetken vinkkejä harjoitteluun?)

Pallon tarina

2011-08-21T20:15:00.000+03:00

Ostinpa neidille uuden pallon.
Ajattelin, että vähän isompi tennispallo olisi kiva lelu
(ei sujahtaisi niin helposti sohvan alle).

Toivottavasti se oli sitä edes hetken.

Ensin uudelle pallolle pitää näyttää vähän hammasta.

Hylje.

Hups.

Kuorittunakaan pallo ei kauaa kestänyt...

Kun koiran poika sairastaa

2011-08-19T21:36:00.000+03:00

Seuraava osa sarjaan koiranhoitoa käsittelee hyvin pintapuolisesti koirien sairauksia, keskittyen luonnollisesti mäyräkoiriin.

Jotta lemmikin sairastuessa pystyisi antamaan hyvän ja eläinlääkäriä helpottavan analyysin tilanteesta, on tärkeää tietää jotain koiransa elintoiminnoista. Eli ellin kysyessä koiran mahdollisesta kuumeilusta, helpottaa, jos tietää, mikä on oman lemmikin normaali ruumiinlämpö. Koirilla se yleisesti sijoittuu välille 38,2 ja 39,2 astetta. Kannattaa siis jo etukäteen mitata ainakin kolme kertaa oman koiran ruumiinlämpö ja laskea sille keskiarvo. Samoin on hyvä olla selvillä sessensä pulssista lepotilassa sekä kiihtyneenä ja mielellään myös normaalista hengitystiheydestä, virtsan määrästä sekä veden kulutuksesta.

Sitten niihin yleisimpiin sairauksiin:

- Ensimmäisenä kohtutulehdus, joka on itsellekin tullut useampaa kautta tututuksi. Kohtutulehdus on siis yleensä varttuneempien koirien sairaus, jonka oireita ovat mm. märkä vuoto, apaattisuus, kuumeilu, oksentelu ja janoisuus. Kyse on vakavasta sairaudesta, joka voi johtaa verenmyrkytykseen ja koiran kuivumiseen. Hoitona käytetään antibiootteja ja kohdun sekä munasarjojen poistoa. Nartun omistaja saa olla tarkkana juoksujen jälkeen sillä kohtutulehduksen ajankohta on yleensä 1-2 kuukautta juoksujen päättymisestä.

- Seuraavaksi otan esiin epilepsian, koska mäyräkoira on yksi roduista, joilla epäillään olevan suurentunut riski sairastua siihen (samoin mm. kultaisella noutajalla, colliella ja villakoiralla). Epilepsian aiheuttaja on aivojen sähköisen toiminnan häiriö, josta seuraa toistuvia kouristuksia. Yleisimmin kohtaus tunnistetaan juurikin kouristuksista, mutta muita oireita ovat esimerkiksi osittainen tai kokonaisvaltainen tajuttomuus, alleen virtsaus sekä hallitsematon ääntely. Ennen kohtauksen alkua koira saattaa käyttäytyä oudosti olemalla levoton tai joko hakeutumalla ihmisten seuraan tai vetäytymällä yksinäisyyteen. Kohtauksen jälkeen koira on väsynyt. Kun kohtausten määrä ylittää tietyn rajan, hoitomuotona käytetään lääkkeitä.

- Mahalaukun kiertymä on etupäässä suurikokoisten sekä syvärintaisten rotujen ongelma ja näin ollen riski myös mäyräkoiralle (tarkoittaen tuota syvärintaisten osiota, vaikka mäyräkoira varmasti rinnastaisikin itsensä tanskandoggiin ja irlanninsusikoiraan, joilla riski kokonsa puolesta on suuri). Mahalaukun kiertymässä laajentunut mahalaukku kiertyy itsensä ympäri, joka näkyy myös ulospäin pingottumisena koiran oikeassa kyljessä heti viimeisen kylkiluun takana. Koira tulee saada kiireellisesti leikkaukseen tilan havaitsemisen jälkeen! Kiertymää voi yrittää välttää ruokkimalla koiran useammin kuin kerran päivässä sekä välttämällä voimakasta aktivointia tuntia ennen ja kaksi tuntia jälkeen ruokinnan. Rankan suorituksen jälkeen vettä tulisi juottaa pienissä erissä, ei suuria määriä kerralla.

- Sokeritaudissa koiran verensokeri on pysyvästi liian korkea. Oireita ovat mm. lisääntynyt juominen sekä virtsaaminen, oksentelu, laihtuminen ja väsymys. Hoitoina käytetään insuliinipistosten lisäksi ruokavalion muutosta ja liikunnan lisäämistä. Diabetesta esiintyy yleisemmin nartuilla ja vanhoilla koirilla.

- Sydämen vajaatoiminnassa sydän ei kykene ylläpitämään normaalia verenkiertoa. Oireita ovat yskä ja hengenahdistus, rasituksen sietokyvyn aleneminen, nopeutunut hengitys sekä laihtuminen. Sydämen vajaatoiminnan aiheuttajia ovat yleensä sydänviat ja hoitomuotona käytetään lääkitystä sekä voimakkaan rasituksen välttämistä. Tämän lähteen mukaan läppävika on mäyräkoirilla yleisimmin esiintyvä sydänvika.

- Sitten yleisempään "sairauteen" eli oksenteluun. Jotkut koirat oksentavat useinkin syötyään jotain sopimatonta, mutta toistuvasti oksentava koira kannattaa laittaa vuorokauden paastolle, jolloin vatsan toiminta normalisoituu. Tämänkään jälkeen ei kannata palata normaaliin ruokailuun vaan aloittaa vaikkapa keitetyllä riisillä. Koiran nesteensaannista pitää totta kai huolehtia! Hälyttäväksi tilanne muuttuu koiran oksentaessa usein ja voimakkaasti. Myös oksennuksen ulkonäköä kannattaa tarkkailla ;)

- Ripuloinnin voi aiheuttaa niin sopimaton ruoka kuin viruskin. Oksenteluun annettu paasto-neuvo on toisaalta hieman kyseenalainen, sillä se voi myös hidastaa koiran paranemista ja jokainen toteuttaa sitä tietysti oman harkintansa mukaan. Ripuloinnista on syytä huolestua, jos ulosteessa on verta, ripuli jatkuu yli vuorokauden tai koira on kuumeinen.

- Välilevyn rappeumasta ja välilevytyrästä ("mäyräkoirahalvauksesta") en aio montaa sanaa sanoa, sillä luultavasti jokaisella mäyräkoiranomistajalla on siitä edes jonkinlainen pohjatieto ja jos ei ole, niin täältä löytyy. Oireita ovat siis kipukohtauksista takajalkojen täydelliseen halvaantumiseen ja hoitona käytetään tulehduskipulääkkeitä ja lepoa tai kirurgista hoitoa. Itse aion viedä Pinjan selkäkuvattavaksi kunhan ikä on oikea. Vaikka tulos olisi mitä, niin ehkä silloin osaisi edes vähän varautua tulevaan.

Korostan edelleen, niin kuin korostin sarjan edellisessäkin osassa, jos epäilyttää, ota yhteys eläinlääkäriin. Mieluummin leimaidun vainoharhaiseksi hulluksi kuin sivuutan sen seikan, että koiralla on jokin hätä.

Mäyräkoira on jo mennyt yöunille kaverinsa kanssa.

Lähteet: www.mayrakoiraliitto.fi, www.elainlaakari.fi

Opettelisit siivoamaan jälkesi

2011-08-11T21:33:00.007+03:00

Toisinaan koira talossa aiheuttaa muunkinlaisia puhtaanapidollisia ongelmia kuin vain koiran karvoja pitkin nurkkia. Ilmeisesti meidän lellipentu omistaa niin paljon leluja, että kun toisesta päästä siivoaa niin koira ehtii jo sotkea toisessa suunnassa.

Eteisessä tilanne on vielä ok.

Vain luu ja koiran riepottama tassupyyhe lattialla.

Olohuoneesta löytyykin sitten useampi luun palanen, riepoteltuja sohvan selkänojia sekä Jaakko-kulta. Joku saattaisi myös ihmetellä sohvan reunan alle tungettuja tyynyjä, mutta mäyräkoiran omistajalla on niille ihan järkevä selitys. Leikkiessään tennispallolla koira tunkee palloa jatkuvasti, tarkoituksellisesti, sohvan alle ja se on aika hermoja raastavaa :D Niin että reiät täytyy siis tukkia.

Mihinkäänhän en tietenkään tuollaista sottapyttyä kuitenkaan vaihtaisi.

Onkos muilla samanlaisia ongelmia?

Tumma ja tulinen

2011-08-05T12:00:00.000+03:00

Oli vain ihan pakko tulla kertomaan, että meidän neiti on aika kova mimmi (vaikkei sitä alla olevasta kuvasta juurikaan voi päätellä). Ei taida meidän koira potea korkeanpaikankammoa eikä sitä vauhti hirvitä. Eilisessä agilityssa nimittäin kokeiltiin ekaa kertaa A-estettä. Ensin tietysti pikkuruista, mutta sitten jo ihan sellaista "isojen koirien kokoista". Emäntää hirvitti koiran puolesta; on se aika hurjaa kun madalletun mallin koira kiipeää omistajan pään korkeudella. Mutta sinne se vaan Pinja kiipesi, ilman sen kummempia houkutteluja ja kauhealla vauhdilla, yhä uudestaan ja uudestaan. Huh hurjapäätä :)

Meidän suuri metsästäjä ja mörköjen säikyttäjä on asettunut levolle.

Ps. Agility alkaa jo vaikuttaa aika kivalta.

Mökkeilemässä

2011-08-03T19:56:00.005+03:00

Oltiin viikonloppuna mökillä ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Vaikka mökki on vanhempi kuin minä, siinä ei ole montaa neliötä, sähköstä ja juoksevasta vedestä puhumattakaan, eikä kuntokaan ole mahtava, on sinne joka kesä päästävä ja aina yhtä ihana mennä. Toivottavasti koirakin nauttii ulkoilmaelämästä. Jos ulkona touhotuksesta ja sisälle joutuessa elämöinnistä jotain voi päätellä, niin kyllä sekin tykkää. Marjoja ei edes käyty etsimässä, ei niitä olisi löytynyt kuitenkaan ;D

"Ai onks sulla jotain herkkua?
Mää tykkään rillimakkaroista."

Pallo juuttui puskaan.

Metsäneläin.

Pallon kanssa on ihan kiva touhuta rinnetontilla, joka johtaa järveen.
Emäntä sai aika monta kertaa onkia jalitsun jorpakosta.

Sasu vahtii vierestä, että josko sillekin jäisi jotain. Tuskin.

Pienen koiran iso ongelma (kun uida ei voi).

En tiedä missä vaiheessa meidän neidistä tuli pallohullu,
se on ihan fanaattinen pyöreiden esineiden kanssa.

Grillimestari.

Ovatko muut mökkeilleet koiriensa kanssa?

Laama Agility

2011-07-28T19:27:00.005+03:00

Kesäksi ei löytynyt sopivaa rallytoko-kurssia, joten päätettiin sitten kokeilla agilitya. Kurssin nimi on agilitya aktivointiin ja siellä lähinnä tutustutaan esteisiin ja kokeillaan pieniä ratoja eli siis tarkoituksena on aktivoida koiraa ja löytää mielekästä yhteistä puuhaa. Tänään oli kolmas kurssikerta ja ollaankin opeteltu jo hyvä läjä eri esteitä; putki, tunneli, rengas, kepit, puomi jne. Ensimmäisellä kerralla en oikein innostunut koko lajista, kun neitiä kiinnosti vain kaikki muu kuin se putkeen meno ja ympärillä olevat hajut olivat liian ihania. Nyt ollaan onneksi jo saatu huomio kiinnittymään myös itse asiaan (kun namit vaihdettiin parempiin), ainakin suurimman osan ajasta. Sää vain on ollut lievästi vaihteleva, viimeksi sataa tihuutti koko ajan ja tänään oli lämpöä se 25 astetta.

Jännitin kovasti sitä, että joillakin esteillä on pakko irroittaa siitä koiran hihnasta. Pinjaahan ei ole opetettu olemaan irti, vaikka isäntä sitä joskus lyhyitä pätkiä kuljettaakin ilman hihnaa ja olin varma, että heti kun ote irtoaa narun päästä niin koira säntää lähimpään puskaan ja katoaa kaukaisuuteen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt ja olenkin jo alkanut luottaa koiraan pikkuhiljaa ja se onkin oppinut kiltisti istumaan esteen edessä ja odottamaan että emäntä kiertää viemään herkun namilautaselle.

Loppuillan meillä onkin sitten lievästi väsynyt koira :)

Koulutuskäytäntö tuolla on lähinnä nameilla houkuttelu ja hihnasta ohjaus. On hauska seurata muita kurssilaisia sillä Pinja on ehdottomasti siellä pienin, muut ovat kokoluokkaa kultainennoutaja ja rottweiler. Jotenkin on vain hauskaa, että kaikki änkeävät samaan putkeen ja hyppivät samoista renkaista. Sitten voi hirvittää, kun siirrytään isompaan puomiin ja oma koira alkaa tuntua pikkuruiselta...

Löytyykös muita agilitya kokeilleita? :)

Ps. Huomenna päästään mökille eka kertaa tälle kesälle ja sitä on odotettu jo viikkotolkulla.

Toiset näyttelyt

2011-07-25T18:15:00.000+03:00

Laitetaanpa tähän perään vielä toinenkin näyttelykokemus. Meillä mahtui siis kahteen viikkoon kaksi näyttelyä, kun vielä lauantaina ajeltiin Tornion kansainväliseen kehään. Ihan hyvin olisi yksikin näyttely tälle kesälle riittänyt, mutta koska tuo nyt vielä oli sen verran lähellä, niin mentävä oli.

Vähän yllätti näyttelypaikan ahtaus ja mies saikin jäädä autoa parkkeeraamaan (20 minuutiksi) kun koiran kanssa kipitimme kehän laidalle jännäämään. Ennen lyhytkarvaisia oli karkkarit, joita onneksi oli melko vähän ja tuomari oli ripeä, niin ettei läkähdyttävä helle tainnuttanut meitä. Kehä oli nurmikolla ja olin jo valmiiksi hyvin skeptinen koiran liikkumiseen. Enkä sitten ollutkaan täysin tyytyväinen siihen, etten saanut sitä kulkemaan kunnolla kuin lyhyitä pätkiä, muutoin kuono eksyi kohti maanpintaa. Siinä mielessä suoritus olisi voinut olla parempi. Koira kyllästyi myös hieman pöydällä, koska tuomari tutki i-han kai-ken, kainalot ja hännän jokaisen nivelen. Koska tuomarina toimi ruotsalainen Cindy Pettersson, meni iso osa selityksestä ohi. Saamamme kaksi punaista nauhaa kuitenkin ymmärsin, Pinja siis jatkoi saamallaan ERI-linjalla, muttei sijoittunut siitä enää.

Oli kyllä ihan mielenkiintoista käyttää koira toisessakin näyttelyssä, sillä kumpikin tuomari huomasi aika erilaisia asioita. Seuraavassa käännöspalvelun tuottama arvostelu:

"Erinomainen tyyppi, koko, mittasuhteet. Feminiinen pää, jossa voisi olla hieman pitempi kuono-osa. Hyvä purenta, erittäin hyvä kaula, hyvä eturinta, hyvin asettuneet lavat, hyvä rintakehän syvyys, mutta voisi olla hieman pidempi. Kulmaukset voisivat olla voimakkaammat ja tulla paremmin ulos takaa. Voisi olla parempi karvoitus korvien takana ja rintakehän alapuolella."

Pinjalla ei ole koskaan oikein kasvanut karvaa alarintakehässä/ylämassussa, mutta ensimmäinen tuomari ei tainnut sitä huomata ;)

Lopuksi vielä kuvapläjäys, sillä meillä oli kaveri-kuvaaja mukana ja otokset olivat niin hyviä, että nehän on pakko julkaista :)

"Missä ne namit on? Tiedän, että ne on täällä jossain..."

Debyytti

2011-07-17T20:30:00.001+03:00

Olipahan tuossa sitten tänä viikonloppuna Oulun kansainvälinen koiranäyttely. "Olipahan vaan" ihan kuin olisin ottanutkin asian noin kevyesti, enkä panikoinut asiaa jo koko viikon... Ei muuten aamulla paljoa ruoka maittanut. Yllättävää kyllä, itse näyttelypaikalla jännitys vain katosi, ehkä se johtui siitä, että alue on niin tuttu ja siellä on lapsesta asti kuljettu. Tai ehkä siitä, että Pinja ei osoittanut minkäänlaista jännitystä tai muutakaan epäsuotuisaa tunnetilaa, se vain istuskeli rennosti häkissään tarkkaillen ohi kulkevia koiria.

Mitään tietoa ei mulla mäykkytuomareista ole ja tähänkin näyttelyyn mentiin a) koska ollaan meidän kaupungissa ja b) toinen päivä ei sopinut. Siispä minkäänlaista ennakkotietoa saksalaisesta Tanja Backesista ei ollut, mitä nyt sitten kuulin ennen meitä kehässä olleilta, että mukava nainen, mutta todella tarkka ja siinä vaiheessa olin vähän että jaiks. Mutta kun meidän vuoro tuli (puolitoista tuntia myöhässä arvioidusta aikataulusta) osoittautui tuomari oikein suositeltavaksi. Pinja kilpaili nuortenluokassa, eikä muita osallistujia ollut. Saatiin siis pyörähdellä kehässä ihan kaksistaan.

Kiltisti omaa vuoroa odotellessa.

Pahin pelkoni oli, että neiti tekee saman kuin mätsäreissä, kulkee nenä kiinni maassa roskalta toiselle hukaten samalla kuuloaistinsa. Kuitenkin Pinja osoitti sen minkä useasti ennenkin, se kykenee toimimaan kunnolla tosipaikan tullen. Se siis viipotti oikein hyvin hihnassa (jopa parin laukka-askeleen verran), tosin toisen kierroksen tuomari pyysi meitä ottamaan uudestaan, sillä koira kyllä kulki eteenpäin, mutta nuuskuttaen maata samalla. Ei se siis onneksi heittäytynyt maahan selälleen tai kieltäytynyt liikkumasta. Pöydälläkin seisominen meni hyvin, varoittelin tuomaria, että neiti saattaa nuolaista sitä naamasta (missä se on erityisesti kunnostautunut pöydällä seisotus -harjoituksissa) mutta tuomari vain naureskeli, että ei se haittaa. En osaa asetella mäyräkoiraa suotuisiin kulmiin, joten olenkin opetellut esittämään sen vapaasti, laittelematta sitä sen kummemmin.

On muuten vähän jänskää seisottaa koiraa tuomarin edessä sen sanellessa arvostelua, tietämättä mikä tulee olemaan tulos, kuullen vain osan puheesta (totta kai ne huonot kohdat). Iloinen yllätys olikin kehätoimitsijan ojentaessa meille punaista nauhaa, tämä vielä kommentoi: "eri ilman lisämausteita" :D Lähdettiin tavoittelemaan H:ta, joten tulos oli oikein positiivinen yllätys.

Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Elegant feminine type, elegant head and expression. Good forebreast, topline sligtly going up, also underline is tucked up. Very good hindangulations, moving well in front and hind. Friendly character, present well."

Käännöstä en edes yritä tähän, koska tämä sanasto ei ole edes suomeksi tuttua. Lyhennettynä arvostelu oli kuitenki, että Pinja näyttää feminiiniseltä, rintakehä on hyvä, mutta jotkin linjat eivät ole niin hyviä (:D), takakulmaukset hyvät ja liikkuu hyvin. Oli myös kiva, että tuomari oli huomannut tuon Pinjan luonteen peruspiirteen eli ystävällisyyden.

Tottahan toki neiti piti palkita hyvästä suorituksesta muutamalla hätäisesti valitulla lelulla. Kiire tuli esiintymisen jälkeen, sillä olin luvannut palkita isännän monen tunnin töröttämisestä ravintolapäivällisellä :P

Uusi sorsa-lelu saikin heti kunnon riepotuksen.

Ensi viikonloppuna olisikin vielä luvassa Tornion kv ja sitten olisi tämän vuoden näyttelyt paketissa. En usko, että tästä tulee mikään meidän harrastus, niin kiinnostunut en tuollaisesta pönöttämisestä ole. Monenlaista esittäjää siellä näkikin ja selvästi erottuivat ne, jotka ovat liikkeellä tositarkoituksella; joillekin koira surullista kyllä, on egon jatke, eikä rakas lemmikki. Kaikkein vähiten kykenin ymmärtämään sitä, että koska oli helle, kuulutettiin kymmeniä kertoja, että koiraa EI saa jättää kuumaan autoon. Ja silti tuli kuulutus, että auton se ja se omistaja, käy välittömästi hakemassa koirasi autosta, sen kunto on jo heikko. Mitä ihmettä joidenkin päässä liikkuu?

Ps. Jos paikalla oli tuttuja, saa ilmoittaa itsestään, kaikkien suorituksia en valitettavasti nähnyt.

Ps2. Yhtään kuvaa ei muuten suorituksesta ole :D

Tuliainen

2011-07-13T21:25:00.005+03:00

Isäntäväki suoritti jälleen säännöllisin väliajoin toistuvan, pakollisen reissunsa erääseen ruotsalaisen huonekaluketjun liikkeeseen. Ja koska reissussa oltiin kuitenkin koko päivä, olihan enemmän kuin kohtuullista tuoda myös koiralle tuliaisia. Niinpä neiti sai uuden kaverin, Jaakon ja parivaljakosta onkin tullut erottamattomat. Lelua rakastetaan välillä hyvinkin kovaotteisesti ja taas toisinaan sen kanssa nukutaan kylki kyljessä. Ja silti Jaakko vain jaksaa hymyillä typerää, onnellisen miehen hymyään.

Leikkivätkö muut koirat ruotsalaisleluilla?

Ps. Voisi muuten kehitellä mielenkiintoisen teorian siitä miksi koira ei ole vielä tuhonnut yhtäkään Ikeasta sille kuskaamaani pehmolelua, vaikka eläinkauppojen kalliit lelut on systemaattisesti tuhottu yleensä viiden minuutin kuluttua leikin alkamisesta.

Poitsukamu

2011-07-06T20:14:00.003+03:00

Pinja on niitä tyttöjä, joita isot pojat eivät komentele ;D Neidillä on nimittäin kaverina collie-uros, jota tyttö höykkyyttää ihan sata-nolla. Vai mitä kertoo yhteinen palloiluleikki, jossa poika-parka juoksi innoissaan jalitsun perään, mutta aina kun meidän rääpäle pääsi pallon luo, collie perääntyi ja luovutti pallon. Tai ehkä se on vain herrasmies... Pienempänä Pinja myöskin roikkui kyseisen collien rinnuskarvoissa ja kumosi sen maahan, ilman vastustelua.

Välillä pallo ajautui ikävästi pusikkoon.

Odottelenkin jo laskua koiran tuhoamista kukkaistutuksista ;)

Ahneelle ei meinaa riittää kaksikaan palloa.

Ps. Pitkäjalkaiset kaverit ovat siitä käteviä, että niiden koipien välistä on helppo sujahtaa. Eikä siis sitä helppoa reittiä mahan alta, se on jo niiin nähtyä. Vaan nimenomaan takajalkojen välistä ja sitten vielä etujalkojen välistä, siis pituussuunnasta.

Mejä

2011-07-03T21:10:00.000+03:00

Joku saattaisi keksiä mukavampiakin tapoja viettää kesäinen lauantaiaamu, mutta meillä pakkauduttiin kahdeksan aikaan autoon ja ajeltiin puolen tunnin matka hikiseen ja hyvin ötököillä kyllästettyyn metsään tekemään se kauan odotettu verijälki. Viime kesänä treenailtaan pk-jälkeä ja tänä kesänä olin päättänyt ottaa lajiksi verijäljen. Ilmoitin meidät kahden ajon kestävälle kurssille ja sitä odotettiinkin koko alkukesä. Totta kai olisin voinut treenailla omatoimisesti, mutta kun tällainen ohjattu mahdollisuus annettiin niin halusin alusta asti tehdä homman kunnolla.

Eilen aamulla siis revin isännän sängystä ylös mukaani kuljettajaksi ja sääskien karkottajaksi aivan laittoman aikaisin. Mejä-kurssilla näytettiin alusta loppuun kuinka valmistelut ja jälki vedetään ja merkitään, jonka jälkeen siirryimme pareittain tekemään omat jälkemme sen perusteella mikä on koiramme kokemuspohja eli tehdäänkö suora vai kulmallinen. Mielenkiinnosta valitsin pariksemme leonberginkoiran omistajan, kiinnosti nähdä miten hieman eri kokoluokkaa oleva koiruus jäljen suorittaa. (Oli muuten hyvin omituista todeta, etteivät kaikki koirat huku varvikkoon ;D )

Meidän jäljentekomaastoksi tuli aika hankalakulkuinen metsä, mutta parempi sekin kuin vahtoehtona ollut melkein-suo. Sain hieman sapiskaa siitä, ettei jälkeni ollut aivan viivasuora vaan väistelin hieman esteitä. Mutta tuskinpa haavoittunut hirvikään kulkee aivan suoraa ;D Eikä ollut kovin yksinäistä metsässä kulkiessa veripurkin kanssa. Verijäljen käsittäminen tuntuu muuten paljon hankalammalta kuin ihmisjäljen. Pystyn vielä suurinpiirtein ymmärtämään, että koira kykenee haistamaan ihmisen saappaan jäljen pitkän ajan päästäkin. Kyllähän maahan siirtyy kaikenlaista ihmisen kulkiessa, mutta verisen sienen pomppiessa pitkin varpuja ilman, että siitä suoranaisesti tiputtelee verta maastoon, on jo ajatuksena paljon hämmästyttävämpi. Mielettömän hienoja otuksia nuo koirat, vaikkei sitä aina meinaa muistaa :)

Kahdeksa tuntia myöhemmin palasimme koiran kanssa samaan paikkaan ja neiti pisti pystyyn innostuneen huutokonsertin, kun lähdin viemään kaatoa paikoilleen, tiesi varmasti, että nyt on tulossa jotain kivaa. Tieltä piti olla 20 metrin matka "puhdasta metsää" ennen verijäljen alkua. Olin onnistunut merkkaamaan vähän liian harvaan matkan jäljelle, mutta onneksi Pinja ei merkkejä tarvitse vaan johdatti meidät ihmisjälkeä pitkin verijäljelle, kätevä koira. Neiti ei periaatteessa ole koskaan ollut missään tekemisissä veren kanssa ja aluksi haistelikin selvästi kummastuneena makauksella ollutta verta, mutta lähti saman tien etenemään jälkeä pitkin. Muutamien kehujen jälkeen koira tajusi jutun juonen ja lähti häntä heiluen oikein reipasta vauhtia edeten.
Tein jälkeen kulman ja kulmaan makauksen, jonka kohdalla Pinja selvästi pysähtyi ja nuuski tallattua kohtaa. Hetkeäkään se ei kulmassa epäröinyt vaan lähti saman tien jatkamaan juuri sinne minne pitkin ja pieni ojakaan ei neitiä haitannut. Ikävä kyllä hukka tuli juuri ennen kaatoa, kun aluskasvillisuus muuttui suomaiseksi ja hyvin korkeaksi, koirasta näkyi vain pystyssä olleen hännän pää. Toisaalta koira kyllä löysi itsensä takaisin jäljelle, ei vain sille oikealle vaan minun jalanjälkiini, joita pitkin olin kaadon vienyt. Lopulta siis näytin sille kaadon ja se kävi nuoleskelemassa ja haistelemassa kotoa pakkasessa viime syksystä säilömääni kauriin jalkaa (oli muuten ällöttävä koipi, kiva säilöttävä ruokien seassa), jonka eräs ystävällinen entinen mäykynomistaja meille lahjoitti.

Jälkemme oli suunnilleen 60 metriä pitkä, mutta neiti olisi kyllä selvinnyt pidemmästäkin. Ensimmäiseksi kerraksi olen oikein tyytyväinen ja kurssin ohjaajakin kehui, että koira selvästi tiesi mitä se oli tekemässä ja se tykkäsi siitä, mikä on tietysti pääasia. Totta kai on hyötyä viime kesäisestä pk-jäljestä, koiralle nenän käyttö on tuttua, mutta haittana voi olla se, että koira siirtyy liiankin sulavasti verijäljestä ihmisjälkeen, jolloin voisin kuvitella, että kokeessa vaadittava jäljen loppumisen ymmärtäminen täytyy opetella kunnolla, ettei se vain jatka matkaa jäljentekijän saappaita pitkin.

Ensi viikonloppuna sitten uudestaan ja sen jälkeen täytyy ruveta treenaamaan omatoimisesti, sillä mielessä siintää jo meidän mäyräkoirakerhon elokuussa järjestämä mejä-koe...

Olisi kiva saada kokeneemmilta neuvoa treenien suunnitteluun
ja kaikki mahdollinen kokemuksen tuoma tieto :)

Mitä koira ei saa syödä?

2011-07-01T12:00:00.001+03:00

Näin täydessä vauhdissa olevan kesän, kesälomakauden, mökkeilykauden, matkustuskauden, harrastuskauden, veneilykauden ja monen muun kauden kunniaksi päätin tehdä kolmiosaisen juttusarjan koiran ensiavusta. Osallistuin reilu vuosi sitten koirien ensiapukurssille, jonka tiedot ajattelin nyt jakaa myös kerratakseni itselleni miten ne opitut asiat oikein menivätkään. Pessimistinä kun on aina varauduttava pahimpaan.

Ensimmäinen osa koskee syömistä eli sitä mitä koira ei saa syödä ja mitä tehdään, jos vahinko tapahtuu. Toinen osa koskee koiran sairauksia ja kolmas ensiapua.

Aluksi lista siitä mitä koiralle ei kannata syöttää:

- Mausteista etenkin suola, joka liikaa nautittuna voi aiheuttaa natrium myrkytyksen sekä
- Sokeri, jota koira ei tarvitse ollenkaan
- Sipuli sisältää ainesosan, joka pilkkoo koiran punasoluja
- Juurekset raakana, sillä koiran lyhyt suolisto ei pysty niitä pilkkomaan
- Viinirypäleet, samoin rusinat ovat koiralle myrkkyä, mutta aiheuttavaa ainesosaa ei tunneta
- Tomaatin kohdalla tieto on hieman epätarkkaa, sillä joidenkin lähteiden mukaan se on myrkyllistä. Joka tapauksessa koisokasveja (mm. munakoisoa) ei tulisi koiralle antaa
- Raparperi, pinaatti ja punajuuri eivät myöskään kuulu koiran ruokavalioon
- Maito, koska suurimmalla osalla koirista elimistö ei pilko laktoosia
- Luonnollisesti alkoholi, nikotiini, suklaa sekä ksylitoli eivät ole koiria varten

Mitä sitten voi tehdä, jos koira on syönyt jotain vaarallista?

Koiran voi yrittää saada oksentamaan, jos syömisestä ei ole kulunut liikaa aikaa (korkeintaan 2 h). Oksennusrefleksin voi saada aikaan työntämällä sormet (koiran) kurkkuun tai syöttämällä tälle suolaa. Tällöin yhdestä teelusikallisesta suolaa pyöritellään pallo veden avulla ja työnnetään se mahdollisimman syvälle suuhun. Suolaa voi kuitenkin kokeilla vain kerran!
Lääkehiili on hyvä löytyä jokaisen koiran lääkekääpistä, sillä se imee itseensä myrkkyjä (ja saa aikaan myös hyvin mustaa kakkaa ;D )
Joitakin myrkkyjä maitotuotteet neutralisoivat.
Kun olet suorittanut ensimmäiset hoitotoimenpiteet, soita tarvittaessa eläinlääkärille.

Koiran syötyä jotain syövyttävää ainetta (pyykinpesujauhe, viemärin puhdistusaine) sitä ei saa oksettaa! Tällöin koiran kuono ja suu on huuhdeltava vedellä, sitä on pakkojuotettava vedellä, maidolla, munanvalkuaisella tai oliiviöljyllä ja vietävä eläinlääkärille.

Ötökän pistos tai käärmeen purema: Nykysuositusten mukaan käärmeen purressa koiraa sille ei saa antaa kyytablettia. Mutta taas ampiaisen pistoon kyypakkaus on hyvä apu. Käärmeen purressa luonnollisesti oireetonta koiraa ei tarvitse erityisesti hoitaa, mutta oireiden ilmetessä on otettava yhteys jälleen kerran eläinlääkäriin. Ensiapuna toimii koiran pitäminen paikallaan.

Huom. myrkytyskeskus ei vastaa kysymyksiin, jotka liittyvät eläimen myrkytystiloihin.

Yleisimmät koiran myrkytyksen aiheuttajat ovat nikotiini, rotanmyrkky, lääkkeet, eräät kasvit (mm. nokkonen, kielo, muratti ja kukkasipulit) sekä sinilevä. Myrkytyksen oireita ovat heikotus ja väsymys, hoipertelu, ripulointi ja oksentelu, kohtaukset sekä verenvuodot. Näihin myrkyllisestä aineesta riippuen hoitokeinoina ovat oksennutus, hiilitabletetit, parafiiniöljy sekä B-vitamiini. Eläinlääkärille soittaminen ei voi koskaan tällaisessa tapauksessa olla turhaa.

Lähteenä toimi mm. tämä.

Hellekakku

2011-06-29T19:36:00.003+03:00

Lämpö on täällä taas! Ja ikävä emäntä keksii kaikenlaisia mäyräkoiraa turhauttavia kikkoja pitääkseen koiran nestetasapainon kunnossa. Tämän jäätelökakun resepti ei tosiaan kummoisia keittotaitoja vaadi: koiranruokaa pakasterasiaan, vettä kuppi täyteen ja pakkaseen jäätymään (varmistetaan myös, että vesi on täysin jäätynyt, eikä kipata lattialle puoliksi pakastunutta nestettä...) ja tarjoillaan! Meillä koira on ainakin tykännyt ahertaa jääkalikkansa kimpussa, tuleepahan samalla kiva viilennys.

Löytyykö muilta hyödyllisiä vinkkejä kuumuuden taltuttamiseksi?

Ps. Tosin Pinjan mielestä kuumuutta ei ilmeisesti tarvisi aina nujertaa. Todistettiin nimittäin taas tänään hot dog = happy dog, sillä neiti löytyi jälleen parvekkeelta aurinkoa ottamasta, kun vain ovi avautui.

Märkää

2011-06-20T18:48:00.004+03:00

Täällä sataa vettä kuin saavista kaataen. Isäntä sai koiran huijattua ulos tarpeilleen niin, että seisoi itse katoksen alla. Ei kuulemma tarvinnut koira edes hihnaa, koska mihinpä se tuollaisella koiranilmalla olisi lähtenytkään.

Tällaisena tyypillisenä suomalaisena kesäpäivänä on hyvä muistella sitä ei niin tyypillistä suomalaista kesäsäätä. Ne helteet veivät nimittäin meidätkin uintiretkelle. Vaikkei sitä kyllä uimiseksi voi kutsua. Hevosten uittopaikalla, jossa kävimme vesi ylsi juuri ja juuri pohkeisiini ja Pinjakin veteli vain tassupohjaa. Uintiliikkeitä se ei ole koskaan ottanut. Viilennykseen merivedestä kuitenkin oli. (Ei nyt sitten tässä muistella sitä tipahdusta sinne ruosteojaan...)

Löytyykö teiltä muuten hyviä vinkkejä koiran uimaopetukseen? Selvästikään tämän astinen taktiikka "heitän pallon kauas veteen niin kyllä se koira vahingossa päätyy uimaan" ei tuota tulosta. Seuraava vaihtoehto taitaa olla pelastusliivien osto tai vauvauinti-harjoitukset eli koiraa vyötäröstä kiinni ja veteen.

Futari

2011-06-15T20:55:00.002+03:00

Saatiinpa lahjaksi jalkapallo. Tosin koska meidän taloudessa ei isäntä eikä emäntä ole lajista kiinnostunut, ajateltiin, että ehkä perheen juniori voisi hyödyntää lahjan. Pinja onkin löytänyt uuden ihanan harrastuksen. Kotimme lähellä on hiekkakenttä, jossa olemme muutamana iltana käyneet treenaamassa. Kaikista uhkakuvista huolimatta olemme laskeneet koiran irti hihnastaan, ihan vieressä kun ei sentään mene isoa autotietä. Ja olen vakaasti siinä uskossa, että jos isäntä karjaisisi niin koira ei jatkaisi karkumatkaansa. Toivossa on hyvä elää.

Ja toisin kuin voisi luulla, ei tämä laji vaadi pitkiä jalkoja...

Tykätäänkö muualla pallopeleistä?

Kokoontuminen koirapuistossa

2011-06-12T17:10:00.006+03:00

Oululaisessa koirapuistossa on joka sunnuntai kello kolme mäyräkoiratreffit. Tänään mekin menimme mukaan, sillä olimme sopineet sinne tapaamisen ja paikalla olikin yhteensä kolme ennalta "tuttua" koiraa. Tapasimme ihan livenä Ollin ja Alfien ja torstain näyttelytreeneistä olin kutsunut mukaan vielä Pinjan kaverin, lk mäyräkoira uroon. Lopulta selvisikin, että kaikki olivat periaatteessa tuttuja keskenään, ainakin jonkin koirakaverin kautta. Pieni on Oulunkin mäyräkoiramaailma :) Kuvia vikkelistä koirista oli totta kai lähes mahdoton saada, mutta muutama onnistunut otos kuitenkin löytyy.

Viimeinkin perjantai

2011-06-10T19:13:00.001+03:00

Koko pitkä viikko on odotettu tätä vapauden tunnetta, se on perjantai! Helle on ihanaa, mutta ottaisin mieluummin sen silloin kun aikaa makoilla toimettomana nurmikolla, en silloin kun täytyy paiskia töitä ahtaassa, ilmastoimattomassa toimistossa. No aina ei saa mitä haluaa.

Pinja on taas tapansa mukaan nauttinut lämmöstä minkä ehtii ja emännän on täytynyt välillä rajoittaa touhua. En esimerkiksi uskalla jättää työpäiväksi parvekkeen ovea auki, koska koira makaisi kuitenkin koko päivän polttavassa auringossa itselleen lämpöhalvauksen. Asuntoa olen yrittänyt viilentää pitämällä rullaverhoa päivän kiinni ja lisäsinpä koiralle myös toisen vesikupin. Jos vaikka kuppi myös olohuoneessa muistuttaisi koiraa juomisesta. Aamulla lähtiessä olen vielä tipauttanu vesikuppiin pari jääpalaa, jotta vesi olisi edes hetken raikkaampaa. (Kupissa lilluvat asiat ovat olleen muuten Pinjasta todella kiinnostavia.)

Aivan kuin hylje rantakalliolla.

"Nää oot mun auringon edessä."

Lenkit on luonnollisesti olleet vähissä, kun aamulla seitsemältä herätessäkin mittari näyttää 25 astetta. Aivotyöskentelyä onkin sitten kovasti yritetty harrastaa. Kaiken voittaa kuitenkin parvekkeen pehmusteilla yhdessä makoilu. Isännän mielestä niin on koira emäntänsä kaltainen.

Tänään ajateltiin kuitenkin kasvattaa reviiriä siirtymällä parvekkeeltamme vanhempiemme nurmikolle, makoilemaan. Nappasin vinkin koiran viilennykseen ja totta kai kaulassa roikkuvan kylmällä vedellä kastellun jenkkihuivin täytyy olla tyttöjen värinen ;D

Viikonlopusta on tulossa kiireinen, mutta eiköhän lisää aikaa yhteiseen päivänpaistatteluun löydy.

Alkaako muilla, koirilla ja omistajilla, helle ottaa jo koville?

Haaste

2011-06-09T21:30:00.006+03:00

Milon ja Tyynen emäntä haasteli meidät tonkimaan kuvakansioitamme:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Huijasin hieman ja valitsin kansion, joka sisältää pelkästään Pinjan kuvia ja vasta sieltä sen neljännen kansion. Ja kyllä, koneeltani löytyy erikseen iso kansio Pinskun kuvista, joka puolestaan sisältää useamman kuin neljä kansiota, edelleen Pinskun kuvia.

Kuvan tilanne on aiemminkin ollut esillä blogissa. Se on ajalta jolloin asuimme vielä Raahessa ja neidin harrastuksiin kuului vahvasti paikkojen tuhoaminen, erityisesti wc-paperirullien. Kuva on eräältä vapaapäivän aamulta, jolloin oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta koira keksi järjestää muuta ohjelmaa...

En taida haastaa ketään, suurin osa taitaa ollakin jo esitellyt neljännen kansionsa neljännen kuvan.

Ps. Jännä huomata, että luotin tuolloin vielä koiraan niin paljon, että uskalsin pitää kenkiä kenkätelineessä. Nykyään ne on visusti kaapissa, vaikka koira onkin osoittanut jo hiipuvaa kiinnostusta niiden suuntaan.

Normisunnuntai

2011-06-05T18:00:00.000+03:00

Tänään meillä on otettu rennosti. Ulkoilun ja lounaan jälkeen ollaan koiran kanssa majoituttu parvekkeelle löhöämään. Ongelmia tuottaa ainoastaan se, että kumpikin haluaa suurimman osan lepotuolista, eikä väistä tuumaakaan. Kumpikaan ei myöskään halua maata lattialla, etenkään Pinja. Täytyy varmaan pyytää appiukkoa rakentamaan parvekkeelle vielä toinenkin tuoli, ihan vain koiraa varten. Meidän parveke (luksus, jota edellisessä asunnossa ei ollut) alkaa jo näyttää kodikkaalta sen edellisen asukkaan jäljiltä jääneen savuisen kopin sijaan ja siksi olenkin löytänyt itsestäni sisäisen puutarhurin. Mies ei vain luota kykyihin ja lausui ääneenkiin pelottavan paljon totuutta sisältävän epäilyn siitä, että tänä kesänä saadaan ostaa vielä aika monet parvekekukat. Olen siis ollut tässä hommassa aina aivan toivoton, tapan melkein muovikukatkin...

Parveke ennen sisustusinnostusta.
Kelpasi koiralle silloinkin...

Iän karttuessa sitä osaa jo ottaa rennosti.

Löysin kameran kätköistä muutaman kuvan ajalta ennen vihreyttä. Aika usein kun päätämme käydä koirapuistossa, siellä ei ole ketään muita. Aika hyvin Pinja kuitenkin vihtyy ilman leikkikavereitakin. Tosin viikko sitten kävimme oikein mäyräkoiratapaamisessa, joka järjestetään toisella puolella jokea olevassa koirapuistossa joka sunnuntai. Neljä muuta mäyräkoiraa sieltä löytyikin ja oli aika mukavaa katsella sitä menoa. Kamera jäi luonnollisesti silloin kotiin.

Mitäs muiden normaali sunnuntai pitää sisällään?

Mätsäri Kaakkurissa

2011-06-02T19:33:00.007+03:00

Tämän päivän epävarmasta säästä huolimatta päätimme käyttää vapaapäivän hyödyksi tulevan kesän koiranäyttelyjä silmällä pitäen. Lähes sata muutakin koiranomistajaa oli uhmannut sateista keliä. Karautimme siis hyvissä ajoin Kaakkuriin osallistumaan historiamme toiseen mätsäriin. Ja kannattihan se, nyt tiedän mitä asioita meidän tulee vielä treenata, miten olosuhteet vaikuttavat ja tiedänpä senkin, että Pinjaan ei tartu emännän hermoilu ;) Parasta oli kuitenkin tutustuminen kääpiömäyrikseen Oulunseudulta, tätä koirakkoa toivottavasti nähdään paljon harrastusten parissa tulevaisuudessa.

Vuoromme alku olikin oikein mäyräkoiramainen, kehää kiertäessä Pinjaa kiinnostivat vain kaikki maasta löytyvät roskat. Olin hieman epätoivoinen, tällaistako me ollaan harjoiteltu :D Onneksi tilanne parani ja neiti oli pöydälläkin oikein hienona, vaikka sitä ollaan vähiten treenattu. Seisominenkin alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Tuomari sanoi kamppailua tasaväkiseksi ja antoi meille sinisen. Jonka jälkeen seurasi taas paljon odottelua ja kauhea sadekuuro. Tässä vaiheessa olin ihan varma, että sinisten kehässä Pinja heittäytyy maahan eikä suostu enää liikkumaan.

Sade onneksi hellitti hieman ennen sinisten pienten aikuisten vuoroa ja Pinjakin paransi virettään. Silti katsoin silmät suurina, kun tuomari alkoi vähentään kehästä koirakkoja ja jäljelle jäi neljä. Mietin siinä, että mehän sijoitutaan, että ollaan varmaan sitten se neljäs. Mutta kun kolmannenkaan kohdalla ei kuulunut meidän nimeä, olin varma, että ollaan kehässä vahingossa, vaikka meidän olisi pitänyt poistua jo ajat sitten. Lopputulos kuitenkin oli, että sijoituttiin ykkösiksi. Mikä tuli aivan täytenä yllätyksenä.

Best in Show -kehässä toisen tuomarin tarkan silmän alla kävellessä Pinja pisti "parastaan" (alta kuva todisteena) ilmeisesti muistuttaakseen olevansa kuitenkin mäyräkoira eikä mikään sätkynukke. Kymmenen koiran joukosta tultiin siis kisan kahdeksanneksi ja saatiin neidin mielestä oikein maistuvat palkinnot. Mielenkiinnosta pohdiskelin, että mitenhän olisi käynyt, jos Pinja olisi pistänyt parastaan, kun mököttävänäkin se ylsi tällaiseen suoritukseen. Täytyy vain toivoa, että saan sen Oulu-kv:ssa loistotuulelle ;)

"Tuolla on tupakan natsa, nam!"

"Näin mää hurmaan tuomarin!"

"Onkse mun, anna jo, anna JO!!"

Ps. Tullaan tuskin ennen näyttelyjä kovin monessa mätsärissä käymään, ne kun vievät aika hyvin energiat emännältä ja koiralta.

Ps2. Meillä paistuu uunissa yrjölän puuro, toivottavasti koiralle maistuu. Olin etsinyt sitä blogeissa mainostettua Oscarin puuropussia jo vaikka kuinka kauan ja sieltähän se löytyi, meidän vakioruokakaupan hyllyiltä, jyrsijöiden osastolta.

Viikonloppu

2011-05-29T11:33:00.005+03:00

Miten voi olla jo sunnuntai, vastahan se viikonloppu alkoi?

Perjantai-iltana pakkauduttiin tuttuun tapaan autoon ja ajeltiin rallytoko-treeneihin, ne olivatkin jo kurssin viimeiset. Tunti ei meinannut alkaa hyvin. Talutin koiran heinikkoon tarpeilleen ja koira oli jälleen omistajaansa fiksumpi. Pieni pään liike ja mitä sen suusta löytyikään, jotain hiirennäköistä otusta se innoissaan pureskeli. Mutta tällä kertaa oli emäntäkin hereillä ja nyt tilanne on 1 -1. En siis itse syönyt koiran saalista ;P vaan otin taistelija-asenteen, kaivoin kakkapussin esiin, vuorasin sillä käteni ja tungin sormeni koiran jättimäiseen kitaan. Ja kuinkas ollakaan, mäyräkoira oli tästä toimenpiteestä niin yllättynyt, että kaivoin kuolaisen hiirenraadon sen kitusista ilman kummempia vastusteluja. Ensi kerralla Pinja tuskin luovuttaa yhtä helpolla. Ja tiedän todella, että seuraavakin kerta on tulossa...

Olen todella tykännyt koirakoulusta, jossa käymme ja kuten edellisenkin kurssin viimeisellä kerralla niin nytkin olivat "loppukilpailut". Harjoittelimme muutamia uusia kylttejä (joissa emännän oikean ja vasemman taju oli aivan sekaisin) ja sitten ohjaaja tekikin meille radan. Tällä kertaa meitä paikalla oli vain neljä varsin erilaista koirakkoa (mm. kultainennoutaja ja jokin terrieri), joten kaikkien omanlaista työskentelyä oli hauska seurata. Radalla oli meille tuttuja liikkeitä ja yritin lähinnä keskittyä muistamaan mikä kyltti oli seuraavana sekä pitämään koiran vireen yllä, sillä ohjaaja muistutti, että nuuskuttamisesta saa armottomasti virhepisteitä :D

Kuinkas sitten kävikään. Pinja vetäisi parhaan suorituksensa. Kai tämä on jokin mäyräkoiran elämänfilosofia, että silloin kun ei ole "tosi kyseessä" voi vähän sluibailla, mutta silloin kun pitää pistää parastaan niin silloin niin myös tehdään. Olimme nimittäin neljän tiimin kisassa paras, puhtaalla suorituksella, virhepisteitä ei siis tullut yhden yhtään. Olenkin alkanut epäillä, että ehkä meillä ei sittenkään asu puhdasrotuinen mäyräkoira ;) Tällä kertaa palkinto oli muuten varmasti enemmän koiran mieleen kuin viimeksi. Voittaja sai siis hervottoman kokoisen luun ja vielä pussillisen jotain koirien terveyskeksejä ja hyvin maistui.

Maurin tempaus sai aikaan mielenkiintoisen keskustelun siitä, kuinka ihmiset säilyttävät koiriensa ruokia. Ja koska Pinja edustaa tätä mäyräkoirakantaa, jonka mahalaukku on pohjaton, aloin miettiä onnettomia turvatoimiamme. Meillä koiran kuivamuona säilyy alla olevan kuvanmukaisesti kannellisessa ämpärissä. Kansi on toki hieman tiukka, muttei mitenkään ylitsepääsemätön mäyräkoiran oveluudelle. Kumma kyllä siltikin tonkka on säilynyt ilman kummempia hyökkäyksiä, jonkin kerran neiti on käynyt purkkia tökkimässä mutta siinä kaikki. Ehkä tämä on vain tyyntä myrskyn edellä ja nyt on aika hankkia kettinkiä ja munalukkoja.

Aktivointipallo

2011-05-26T20:20:00.002+03:00

Koska Pinja oli pentuna yksi duracell-pupu, on meille kertynyt aikamoinen läjä erilaisia aktivointivälineitä. Nykyään niillä leikitään jo harvemmin, mutta silloin tällöin ne on kiireisten päivien pelastus. Tässä neidin leikkiä aktivointipallolla. Kyseessähän on jo toinen pallo, ensimmäiselle kävi niin kuin vain mäyräkoiran leluille usein käy...

Tykkääkö muiden koiran aktivointipalloista?

Nyt ollaan tosissaan.

2011-05-21T09:30:00.000+03:00

Kesäksi Pinjalle on luvassa monenlaista aktiviteettia, mutta vain yhden kanssa ollaan nyt tosissaan. Kesän tavoitteena on saada Pinjalle näyttelytulos. Yksi sellainen. Ehkä todennäköisyydet kuitenkin ovat meidän puolella, kun aikomuksena on ilmoittautua kahteen erilliseen näyttelyyn.

Viime kesänä aikomus tosin oli sama. Silloin vain kävi niin, että emäntä perääntyi perustein: "koira on vielä liian pentu, ei se siellä kehässä mitään tee" ja "en mä uskalla mennä sinne, emmä mitään osaa". Tänä vuonna tekosyitä ei hyväksytä.

Pinjan uusi kiinnostuksen kohde on lätäköt.
Neiti ei ui, mutta kaikki ojat pitäisi silti käydä tutkimassa.

Työnteko tulevaa näyttely"uraa" varten on nyt aloitettu. Torstaina pidettiin Oulusanlossa Pohjois-Suomen Mäyräkoirakerhon ja Jokilaaksojen Mäyräkoirat ry:n yhteiset, kevään ensimmäiset näyttelyharjoitukset. Harjoitusten vetäjän toimii pitkän linja mäyräkoiraharrastaja, joka on ollut mm. mukana Suomen Mäyräkoiraliitossa ja PSMKK:ssa. Opetus on siis enemmän kuin laadukasta. Torstai päivänä vettä tuli enemmän kuin tarpeeksi ja ajattelin jo, että harjoitukset varmaan perutaan. Paljon on minulla siis vielä opittavaa ;) Kun soitin ohjaajalle ja kysyin asiasta, niin järkevästi kommentti oli tietysti, että voihan sitä sataa vaikka ja kuinka myös kesän näyttelyissä, eikä niitäkään peruta. Meidän neidille onkin ihan hyvä opetella toimimaan erilaisissa olosuhteisa, sillä kun on taipumusta hienosteluun...

Hurautimme siis töiden jälkeen kiireesti imemään tietoa. Itse olen ennenkin näyttelyissä kiertänyt, turistina, mutta Pinjan kokemus perustuu yhteen ainoaan mätsäriin sekä muutamaan terrieri-yhdistyksen kanssa pidettiin näyttelyharjoitukseen. Aika aloittelijoita siis ollaan. Ne muutamat treenaukset mitä talvella kokeiltiin, antoivat paljon, niin hyvää kuin huonoakin. Tuolloin sisäistettiin paljon perustietoa, mutta myös turhia maneereita. Oman kerhomme treeneissä nimittäin peruslähtökohta oli, ettei koiraa esitetä esittämällä. Siellä kukaan ei kyykkinyt asettelemassa koiraansa ja siirtelemässä jalkoja vaan ajatus oli, että koira voitaisiin seisottaa itsekin pysty päin. Mielestäni tämä oli mukava ajatus, opetukseen ei siis sisältynyt kuristamalla esittämistä.

Vuosi on muuten selvästi tehnyt Pinjan kanssa tehtävänsä, samoin kuin ne lukuiset treenaukset tokon ja rallytokon kanssa. Neiti ei välittänyt muiden melskauksesta, vaikka toki halusi tehdä tuttavuutta lajitovereihinsa. Uskalsin myös kytkeä neidin siihen ohuttakin ohuempaan näyttelyhihnaan; pahin pelkokuvani on nimittäin ollut, että Pinja nykäisee hieman, kuuluu "naps" ja koira katoaa horisonttiin. Näin ei kuitenkaan käynyt :D Koira on siis aikuistunut. Sainkin muiden nuorempien koirien omistajilta mukavaa kommenttia siitä kuinka hienosti koira ottaa minuun kontaktia, olihan se mukava kuulla. Kivaa oli myös ohjaajan kehut Pinjasta. Neidillä on kuulemma hyvä rintakehä, kaunis kasvonseutu ja ihanan ystävällinen luonne. Nämä kommentit oli hyvä kuulla, koska ensimmäistä mäyräkoiraa omistamassa en oikeastaan ole vielä varma siitä, miltä näyttää hyvä mäyräkoira. Pinja joutuu kuitenkin myös laihdutuskuurille, vyötärö ei ole nimittäin tarpeeksi selvä. Herkkuja onkin jaeltu viime aikoina vähän liiankin helpolla ;) Koirassa on vielä nähtävissä lapsenpyöreyttä, sillä mäyräkoira on kuulemma "valmis" vasta 2-vuotiaana. Ja minä kun luulin meidän olevan auttamatta myöhässä. Palautetta tuli myös koiran vatsalinjasta tai jostain sellaisesta, mitä en ymmärtänyt ollenkaan :D

Nyt sitten edessä on paljon seisomis- ja käsittelyharjoituksia, kehässä pyöriminen onneksi onnistuu jo ihan hyvin. Kerho järjestää vielä ainakin kuudet näyttelyharjoitukset ja tarkoituksena on testata osaamista ainakin yhdessä mätsärissä, että ehkä me ei ainakaan aivan täysin tulla itseämme nolaamaan ensi kesän koitoksissa.

Tullaanko me näkemään tuttuja Oulu-kv:n sunnuntain kehissä
tai Tornion kv:ssä lauantaina? :)

Esimerkki rallytokosta

2011-05-19T20:10:00.002+03:00

Kuvasin teille pienen pätkän meidän rallytokon kotiharjoittelua. Videon laatu ei valitettavasti ole kovin kaksinen. Videon tarkoituksena on näyttää, ettei rallytoko ole liian vakavaa hommaa, vaan sinne voi hyvinkin mennä itsepäisen mäyräkoiran kanssa. Toko oli mielestäni aika totista puurtamista, jossa oikeita paikkoja olisi saanut hioa millilleen oikein, jos olisimme kyenneet siihen. Kaipa Pinja tiesi missä sen kuului seurata, mutta aina ei vain joko malttanut tai huvittanut.

Meidän rallytokotreenauksen lähtökohta on siis aina ollut, että kunhan on hauskaa. Pinjan kanssa harrastaessa olen oppinut, että on osattava nauraa. Kun koira menettää kuulonsa kesken radan, karjuminen ei auta mitään, nakit ehkä, maanittelu toisinaan. Me siis pidämme kentällä hauskaa ja tällä hetkellä olen harjoituksissa tähdännyt siihen, että kunhan hihna on löysällä, eiköhän liikkeet hioudu sitten aikaa myöten.

Mäyräkoiramaista rallytokoa from Susanna on Vimeo.

Videolla teemme siis muutaman peruskyltin. Minulla ei itse asiassa ole mitään muistikuvaa mitä kylteissä lukee, mutta videolla suoritettavat liikkeet ovat järjestyskessään seuraavanlaiset:
- Koira sivulla.
- Koira eteen.
- Pakittaminen eli ohjaaja ottaa yhden askeleen taaksepäin ja koira istuu, sitten ohjaaja ottaa kaksi askelta ja koira istuu, lopuksi ohjaaja ottaa kolme askelta ja koira istuu jälleen.
- Koira takakautta sivulle istumaan.
- Sitten peruuttamisen kaltainen yhden, kahden ja kolmen askeleen seuraaminen. Tällä kertaa koira vain kulkee sivulla ja suunta on eteenpäin.
- Seuraaminen, jossa koira kääntyy oikealle ja ohjaaja vasemmalle.
- 180 asteen käännös oikealle.
- Koira istuu paikallaan ja ohjaaja kiertää tämän ympäri.
- Lopuksi koira maahan.

Koska tällainen oman suorituksen kuvaaminen on hyvä oppimisen paikka, arvioin myös tekemiämme mokia:
- Eteen tullessa koira istuu vinoon.
- Taakse-käskyllä koira kiepsähtää itsensä ympäri (tästä voin syyttää vain itseäni, opetin pentuna Pinjan kiertämään itsensä ympäri ranneliike-komennolla ja nyt aina kun vähänkään heilautan kättäni niin koira tekee "kiepin". Yritämme pikkuhiljaa opetella tästä pois.)
- Koiran liikkeen suorittamispaikka ei läheskään koko ajan ole oikea.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, kuinka hyvässä kontaktissa koira harjoituksessa on. Ulkokentällä kontakti on toisinaan aika hukassa, mutta kotioloissa Pinja malttaa hyvinkin treenata. Oikeissa treeneissä toistuva hännän heilutus myös kertoo, että eiköhän sillä koiralla ole hauskaa emännän lisäksi.

Yritin tässä pitkän sepostuksen aikana siis sanoa, että kaikki vain kokeilemaan, joita laji kiinnostaa. Lajiin ei vaadita mitään tottelevaisuusvaliota, treenatessa oppii. Näitä liikkeitähän voi harjoitella tietysti ihan kotona koiran ja kotiväen aktivoimiseksi. Suosittelen siis lajia lämpimästi :)

Intoxicating freedom

2011-05-15T19:33:00.000+03:00

Uhkapeli. Sillä nimellä voisi kutsua tilannetta, jossa alla olevat kuvat ovat napattu. Käytiin muutama päivä sitten sukulaisten kadehdittavalla pihamaalla Pinjan kanssa riehumassa. Pihaa kiertää kyllä aita, muttei koko matkalta. Lisäksi aita ei ole mäyräkoiravarmistettu, joten aikamoisia koiranreikiä sieltä löytyy. Mukana ei myöskään ollut isäntä, jonka luoksetulo-käskyä neiti luultavasti olisi totellut. Aika monta riskiä oli siis matkassa. Ja kaikesta huolimatta irroitin koiran hihnasta, pitäähän sen edes joskus päästä nauttimaan vapaudesta. Yllättävä tulos: yksi tallessa oleva mäyräkoira, joka ei edes yrittänyt etsiä reittiä naapuritonteilla. Tätä taidetaan kokeilla joskus uudestaan, jos luotto riittää.

Treenailua

2011-05-14T21:50:00.003+03:00

Bloggerin tekniset ongelmat aiheuttivat sitten yhden postauksen, muutamien kommenttien sekä ulkoasumuutosten katoamisen. Alimpana on siis jo nuo kertaalleen julkaistut ja kadonneet kuvat.

Pinjan kanssa ollaan taas aloitettu rallytokoilu muutaman treenikerran merkeissä. Harjoitusajankohta on mielenkiintoinen, perjantaina kello kuusi, mutta tähän astiset kaksi kertaa aikataulu on sopinut yllättävän hyvin. Mikäs sen ihanampaa kuin koko viikonloppu edessä ja treenaaminen koiran kanssa aurinkoisella kentällä.

Kurssi järjestetään tosiaan ulkona, mikä tuottaa Pinjan kanssa lieviä ongelmia, sillä ympäristön tuoksut meinaavat liian usein vetää vertoja harjoitusradalla terveisin nimimerkki pompin ja ääntelin kuin hullu kesken radan eikä koira edes huomannut läsnäoloani. Eilen sitten ajattelin ovelana, että kun koira on harjoitusten alkaessa nälkäen niin temppujen teko tuottaa enemmän tulosta. Mitä vielä, neitiä kiinnosti pelkkä keppien jyrsiminen.

Pinja tykkää kummasti majoittua vaatekomeeroni, kenkien ja ruokasäkin seuraan.

Treenit koostuvat pääasiassa rataharjoituksista ja viimeisimpänä käytettiin vasta pidetyn kilpailun rataa ja täytyy sanoa, että koko meidän nelikoirakkoinen ryhmä kämmäili minkä ehti, 10 pisteen virheitä tuli ja runsaasti :D Minkäs sille voi jos spiraalin suunnan käsittäminen on niin tavatoman vaikeaa. Pinjan kanssa saa myös jatkuvasti olla tarkkana siitä, että istuuko se oikeasti vai esittääkö istuvansa, jolloin takapuoli jää joitain senttejä irti maasta ja virhepisteitä ropisee. Onko muuten muilla mäyräkoirilla samanlaista taipumusta?

Kesäksi suunnittelin kisaan osallistumista, mutta saa nähdä jänistänkö kuitenkin...

Sinne on mentävä minne aurinko paistaa.

Large Breed

2011-05-06T12:00:00.001+03:00

Jo sinänsä on varsin huvittavaa raahata alle kymmenkiloiselle koiralle yli kymmenkiloista ruokasäkkiä. Tällä kertaa tilanteesta vielä hulvattomamman teki se, että säkillä ruokittiin myös mäyräkoiran jo muutenkin valtaisaa egoa. Kyllä Pinjan nyt passaa pörhistellä vastaantulijoille, kun se on nyt virallisesti "iso rotuinen" ainakin jos mitään voi päätellä siitä, että se syö ruokaa, joka on tarkoitettu large breedille.

Totuus on kuitenkin se, että eläinkaupasta oli loppunut medium breedin ruoka. Small breediähän meidän neidille on turha raahata, sillä siinä nappula on niin pientä, että se ei oikein koiralle maistu. Nyt kun murkina on peukalon pään kokoista niin kyllä kelpaa rouskuttaa.

Ja tosiaan, meillä on ennenkin syötetty meidän pirpanalle aivan eri kokoluokalle tarkoitettua ruokaa. Tästä olen keskustellut lemmikkimyymälän myyjän kanssa, eikä ruokien ravitsemuksellisessa sisällössä ole kuitenkaan kovin suuria eroja, täytyy vain pitää huoli annoskoosta.

Minkä kokoinen koira teillä syö minkä kokoista ruokaa?

Roturompetta

2011-05-03T18:35:00.000+03:00

Siinähän ei ole mitään ihmeellistä, että minä olen suuna päänä, kun jossain vaan vilahtaa vähänkin mäyräkoiraan viittaavaa krääsää. Vaikka kummasti olen edelleen välttynyt suurimmilta ostoilta (tosin meidän kylppärissä roikkuu mäyräkoira-hajustin ja olohuoneen paraatipaikalla on kuva omasta töppöjalasta. Tätä jotkut voisivat pitää ylilyöntinä...). Mutta näköjään äitini on lähtenyt mukaan hulluuteen. Hän oli nimittäin bongannut erään koruliikkeen mainoslehtisestä erään tutunmuotoisen koiranrodun karikatyyrin ja vinkkasi siitä minulle. Eipäs siinä sitten paljon auttanut kuin marssia korukauppaan ostamaan mäyräkoira-sormustelinettä.

Mäyräkoira-heijastin on jo vanha ostos, mutten ole koskaan raaskinut sitä käyttää.

Onhan tämä hulluus ihan yleistä?

Koirapuiston tarkastus

2011-05-01T16:31:00.005+03:00

Muutama päivä sitten käytiin ulkoilemassa koirapuistossa. Kerrankin raahasin järkkärin sinne mukaan senkin uhalla, että rupeaa hävettämään kuvailla koiraa. Eipä sillä, että olisin kovin montaa otosta saanut, totta kai kameran akku loppui jo alkumetreillä :D Puisto on hyväksi todettu myös nyt lumien jälkeen, tilaakin on tarpeeksi. Pyrin silti käyttämään Pinjaa siellä harvemmin, jotta kiinnostus paikkaan säilyisi. Kun paikka ei ole liian tavallinen, niin koira toivottavasti jaksaa riehua siellä niinä harvoina kertoina, kun emännässä ei ole puhtia kävelemään kilometri kaupalla. Toisinaan on myös mukava käydä rupattelemassa toisten koiraihmisten kanssa eläinten riemuitessa keskenään...

Ps. Pinja oli muuten viihtynyt mökillä. Se oli päivystänyt ikkunasta pihan tapahtumia, herättänyt mökkiläiset kukon laulun aikaan, kaivellyt kuoppia ja autellut pihatöissä. Nyt meillä nukkuu väsynyt mäykku nojatuolissaan.

Mäyrätön Wappu

2011-04-30T10:34:00.002+03:00

Täällä on otsikon mukaisesti mäyräkoiraton vappu luvassa. Neiti lähti eilen kahdeksi yöksi mökkeilemään appivanhempieni kanssa ja viettää siellä toivottavasti kuvan mukaista lokoisaa viikonloppua. Koiran isäntäväki nimittäin suunnistaa näillä näppäilyillä viettämään todennäköisesti (toivottavasti) viimeistä opiskelijavappuaan.

Iloista Vappua kaikille!

Uudet valjaat

2011-04-26T20:21:00.004+03:00

Ostettiin tuossa vähän aikaa sitten neidille uudet valjaat, vaikkei niissä edellisissäkään varsinaisesti mitään vikaa ollut... Mutta oikeasti, ei näiden ostoa tarvinnut itsellle kovin kauaa perustella. Edelliset valjaat hankittiin talvea varten ja sellaisina talvivaljaina ne saavatkin pysyä, ovat nimittäin sen verran reilut, että sopivat paremmin vaatteiden päälle, eivätkä oikein istu nakulle koiralle.

Väri ei ole tarkoituksella tyttömäisen punainen,
sattui vaan olemaan viimeinen oikean kokoinen...

Uudet tulivat siis tarpeeseen, sillä kevättä oli menty pentuvaljailla, josta pään irrottaminen on viime aikoina ollut hieman hankalaa. Ilmeisesti koiran järki on kasvanut niin paljon, että pääkin on paisunut (you wish!). Luottoeläinkaupassa oli niin mukava myyjä, että laitoin kortin vinkumaan ja ostin kerralla kunnon valjaat. Aitoa nahkaa ja hyvä kiinnityssysteemi.
Niin ja tähän väliin todettakoon, että meillä ulkoillaan aina valjaissa, kaulapantaa koira ei edes omista. Tiedän kyllä, että eräät koirankouluttajat neuvovat käyttämään kaulapantaa, koska valjaissa koiran on helpompi vetää. Siltikin ulkoilutan Pinjaa valjailla. Osaltaan tämä on varmasti mielipidekysymys, mutta valitsin valjaat myöskin koiran rakenteen takia.

Hyvä näillä onkin ollut pinkoa menemään.

Koiraa on onneksi lenkitetty pääsiäisen ajan isännän ja "isoisän" voimin emännän viihtyessä sohvalla. Sopivasti sairastin koko loman, mutta tänä aamuna olinkin sitten kohtuullisen terve palaamaan töihin. Hyvä ajoitus! Tänään päästiin kuitenkin neidin kanssa yhdessä nauttimaan kauniista kevätsäästä ja ilmeisesti ukot olivat antaneet koiran riekkua hihnassa, sillä jouduin muutaman kerran muistuttamaan Pinjaa siitä, että nyt ollaan lenkillä, ei nuuski-kaikki-jätökset -retkellä. Äkkiä koira kuitenkin tajusi palata ruotuun :D

Millä tavalla olette ottaneet hyödyt irti kauniista säästä?

Aurinkokylpyjä

2011-04-23T12:26:00.002+03:00

Ulkona on loistava pääsiäissää, josta koira onneksi pääsee nauttimaan isännän seurassa, kun allekirjoittanut itse makaa kuumeen kourissa sohvalla. Mäyräkoira nauttiikin nyt auringosta viimeiseen säteeseen asti, liikkuen auringon mukana pitkin olohuoneen lattiaa.

Ihanaa Pääsiäistä!

Arjen iloa

2011-04-18T19:25:00.004+03:00

Näin maanantaina, kun seuraava viikoloppu on kaikkein kauimpana, on hyvä muistella kaiholla mennyttä. Lauantai kun on ehdottomasti viikon paras päivä. Miksikö?

-Silloin saa herätä rauhallisesti, ilman herätyskelloa, koputtavaan ääneen, joka lähtee hännästä, jota heilutetaan niin innokkaasti yöpöytää vasten. Koiran tarjoamat märät pusut on paras tapa ottaa lauantai vastaan.

- Silloin voi nauttia lenkistä, jossa ei ole häivääkään suorittamista, pelkkää ulkoilun riemua. Mihinkään ei ole kiire. Silloin myös koira tietää, että on vapaapäivä ja sekin osaa ottaa lunkisti. Kummankaan hermoja ei koetella. Ja hihnassa kävellään nätisti, edelleen kumpikin.

- Silloin mitään maailmassa ei vaihtaisi omaan koiraansa.

- Ja koska silloin sekä emäntä että koira ovat niin hyvällä tuulella yhteisestä ajasta, että edes lenkkarin sotkeminen koirankakkaan ei haittaa.

Uusi lelu (taas)

2011-04-11T19:42:00.001+03:00

Vähän aikaa sitten vierailimme lempparikaupassani, eläinliikkeessä (tietysti). Housuja koirallehan sieltä lähdettiin ostamaan, mutta kuten niin usein ennenkin, tarttui mukaan jotain muutakin, kauppaan oli nimittäin tullut uusia leluja. Ja pitihän sellainen kantaa kotiin jo pelkän värityksen takia.

Lelu on pehmeää kumia ja sisään voi piilottaa nameja.

Lelusta tuli hitti saman tien, vaikka piikit kutittavatkin vähän ikeniä.

Ikävä kyllä mäyräkoira teki temppunsa, kuten niin usein aiemminkin.

Päikkärit

2011-04-04T19:10:00.002+03:00

Viikonloppuna kahviteltiin isännän synttäreiden merkeissä. Pinjalle, joka rakastaa ihmisiä, vieraiden odottelu oli rankkaa puuhaa. Mutta kelpasi ne torkut emännällekin ;)

Ps. Tämän hetkinen sää ei miellytä sitten kumpaakaan. Maa on likainen ja niljakas ja taivaalta tulee jotain märkää. Yök sanoo emäntä ja mäyräkoira, kumpikin kääntää kylkeä sohvalla.

Synttärionnittelut Pipsalle!

2011-04-02T23:02:00.003+03:00

Pipsan blogissa on käynnissä hauska synttärikilpailu, johon mekin halusimme osallistua seuraavan kuvan voimin:

Paljon Onnea Pipsalle vielä kerran!

Ei nimi miestä pahenna...

2011-04-01T23:34:00.002+03:00

Aika yleinen kirjoituksen aihe taitaa olla koiran lempinimet. Muistan ennen koiran hankintaa lukeneeni jostain niistä lukuisista koirakirjoista, joista aioin opetella kaiken tietämisen arvoisen, että koiraa ei olisi hyvä kutsua muulla kuin sillä omalla nimellä. Muiden nimien käyttö vain sekoittaa koiraa. Tuolloin päätin, että meidän koirallehan ei lempinimiä keksitä. Mutta nykyinen käytäntö on, totta kai, jotain aivan muuta...

Mihin muuhunkaan opiskelija kuukauden loppupään viimeiset rahansa käyttäisi
kuin koiran leluihin? No ainakin karvakaveri on tyytyväinen...

Luonnollisesti ensimmäiset viritelmät Pinjasta olivat Pinsku, Pinjuska ja Pinjanen, mutta sen jälkeen mielikuvitustakin on alettu käyttää. Bansku on aika paljon käytössä ja on sopivan leikkisä ajateltuna banaanin lyhennyksenä. (You know, mäyris muistuttaa vähän etäisesti banaania...)

"Arvaa mitä mää esitän!
Mää oon asteekki!"

Henkilökohtainen suosikkini on Banjo, joka on suora veto vanhasta Nintendon pelihahmosta, pulleasta karhusta. Banjoa kuuluu siis meillä aika paljon ja se on sopivan lähellä Pinjaa, että ehkä koira ei edes huomaa eroa. Ehkä olisin jopa nimennyt koiran Banjoksi, jos se ei olisi ollut tyttö...

Terrieri.netistä löytyi pari kivaa lelua muutaman euron hintaan.

Tämä on ainakin osoittautunut mukavaksi rapinaominaisuuden takia.

Mutta tuskin kestää kauaa.

Vähemmän positiivinen nimitys, jota emäntä käyttää kyllä paljon, on Pönttö. Tosi reilua! Koira vain on välillä niin hömppä, että voi sitä vähän kiusoitella siitä. Lempinimi on herättänyt myös suurta huvitusta kanssaihmisissä. En nimittäin ole muistanut, että julkisissa paikoissa ehkä olisi hyvä kutsua koiraa joksikin muuksi.

Kolmijalkaloikka.

Äitini kutsuu Pinjaa toisinaan Hilipaksi, tämän syystä minulla ei ole mitään tietoa. Vähän aikaa sitten muodissa oli myös nimi Vilijonkka. Oletteko nimittäin huomannut, että mäyris muistuttaa täysin kyseistä Muumeista tuttua tiukkapipo-rouvaa työntäessään kuononsa jotain vasten niin että nokanpää kääntyy hieman yläviistoon? Tämä on ihan totta! Iloisimpana asiana kai voidaan kuitenkin pitää sitä, että koira ei ole oppinut nimensä olevan mikään kirosana :D

Millä nimillä teidän koirat tunnistaa itsensä?

Ps. Synttärionnittelut isännälle. Aprillipäivänä on hyvä viettää synttäreitä ;)

Kuulumisia

2011-03-30T20:09:00.004+03:00

Päivät ja viikot paahtaa taas ohi melkein huomaamatta. Liian kauan taisin nauttia opiskelijan lyhyistä koulupäivistä tai kouluttomista päivistä, kun nyt tuntuu, ettei työpäivän jälkeen enää ehdi mitään tehdä. Pinjan kanssa olen silti yrittänyt puuhata jonkin verran joka päivä, eihän sitä miksikään sohvalla makoilijaksi ole otettu. Kovasti kesää silti jo odotetaan, olen täysin vakuuttunut, että kunhan vain on kesä niin energian määrä kasvaa huomattavasti, vaikka onkin koko kesän töitä. Kesän myötä odotellaan harrastuksia kuten sitä rallytokon jatkokurssia, koiranäyttelyä ja eniten kaikista parin kerran mejä-kurssia. Viime kesänä saimme niin positiivista palautetta Pinjan nenätyöskentelystä, että odotan jo aivan innoissani, että pääsemme kokeilemaan lajia. Ja on loppukesäksi katsastettuna jo pari koettakin...

Toisinaan työpäivän jälkeen arvostaa sitä,

että koira käpertyy torkuille omaan koppaansa.

Yksinolo-tilanne on siitä parin viikon takaisesta kehittynyt suotuisasti -ainakin luulen niin. Viime viikolla sain kuulla naapurilta, että Pinja ei todellakan ulvo jatkuvasti. Toiselta naapurilta olin nimittäin käsittänyt, että huutoa tapahtuu paljon ja usein. Pinja ei siis ollut huutanut muutosta asti, kuten pelkäsin, vaan ilmeisesti aloitti touhun silloin kun isäntä lähti viikoksi reissuun. Raasu oli ilmeisesti säikähtänyt, kun isäntä ei ole kotona ja emäntäkin lähtee johonkin...
Ystävällinen naapuri muuten tsemppasi ihan tosissaan, aidosti iloisena meidän puolesta: "Teiltä ei ole nyt kuulunut mitään meteliä, koiralla taisi vain olla joku kausi, jolloin se ikävöi mammaa."

Pinja on ollut nyt paljon iltapäivähoidossa vanhemmillani, kun olen vähän jännittänyt, että rupeaako koira ulvomaan iltapäivällä, kun se on nukkunut ja leikkinyt tarpeeksi. Soppaa sekoittikin se, että eräänä päivänä isäni hakiessaa Pinjaa kylään, oli naapurin koira haukkunut todella isosti. Ja minulle kun eräs toinen naapuri vakuutti, ettei kyseinen koira todellakaan hauku. Kiinnostaisi tietää, että kenenhän koira täällä milloinkin metelöi...

Olen myös ollut todella tyytyväinen tähän vallankaappausyritykseen. Koira on selvästi tajunnut, että jotain on meneillään, mutta sulattanut sen hyvin. Ja mikä tärkeintä, se on alkanut totella huomattavasti paremmin kuin ennen! (Koskaan tosin ei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa...) Esimerkiksi ulos lähdettäessä pukeminen meni yleensä niin, että minä komennan koiraa luokse ja se esitää, ettei kuule. Nyt koira tulee kiltisti suoraa luokse, ainakin joka toinen kerta. Myöskään komentohaukkua minun ei ole tarvinnut kuunnella pitkään pitkään aikaa. Onpas kiva olla pomo koiralleen :)

Eniten opettelua on kuitenkin vaatinut omien tunteenpurkausten hillitseminen. Koiralle räjähtämisessä kun ei ole mitään hyötyä. Tyyneys vain ei ole ensimmäinen asia, jonka yhdistäisi minuun :D Toisaalta on ollut hienoa huomata, että sitä mukaa, kun olen opetellut komentamaan napakasti kerran, räyhäämisen sijaan, niin samaa tahtia koira on vähentänyt ilkeyksiään. Mielenkiintoista on myös, että huomion antamisen vähentyessä koiran huomion vaatiminenkin on vähentynyt. Mielenkiintoisia otuksia nuo koirat.

Mäyräkoirasta on moneksi

2011-03-26T11:00:00.001+02:00

...kuten hoitohenkilökunnaksi.
Emännän ollessa hieman kipeänä jokin aika sitten, tajusi koirakin parkkeerata kylkeen ja olla ihan kiltisti. Kerrankin.

Mutta alkuviikosta puolestaan koira oli hieman kipeänä ja emännän oli pakko pistää puolestaaan neiti sohvalle vaaka-asentoon. Alkuviikosta pidettiin lenkkikieltoa ja nyt kun koira vaikuttaa tervehtyneen, ei lenkkeilystä tule vieläkään mitään. Se on nimittäin taas housukausi. Koira on ollut tuttuun tapaan unelias ja ulkona käyntikin on hieman rasittavaa. Pojille kun pitää jättää viestejä joka kadunkulmaan. Viikon päästä olisi ollut lähistöllä mätsärit, mutta nyt ne jää välistä, samoin rallytokon torstaina alkava kurssi. Mutta tulee niitä uusia. Saadanpahan -toivottavasti- harrastaa kesä rauhassa, ilman juoksuja. Viikonlopun ohjelmana on siis vain yhteistä sohvalla rentoutumista ja hyyyvin hitaita lenkkejä.

Miten muut aikovat viikonloppuaan viettää?

Lukupiiri

2011-03-23T19:50:00.001+02:00

Sunnuntain mahtavan sään ansiosta käytiin Pinjan kanssa kipaisemassa sellainen 7 kilometrin lenkki, merenrantaa reunustaen. Olin vain unohtanut sellaisen kevään pienen ikävän sivutuotteen kuin kuralätäköt. Tappijalkainen malli kun joutuu uimaan selvitäkseen pienimmästäkin rapakosta. Harmi vain, mukana ei ollut mitään kännykkäkameraa parempaa.

Löysin jokin aikaa sitten aleista kirjan Cesar Millan: Laumanjohtaja, koirakuiskaajan vinkit. Aivan, kyseessä on se koirakuiskaaja. Itse en ole sarjaa seurannut, mutta olen usealta taholta kuullut, että mies on pätevä. Ja koska kirja ei vaatinut suurta rahallista uhrausta, ostin sen. Ihan mielenkiinnosta.

Olen vasta yli puolen välin ja oli jo tultava kirjoittamaan kirjasta. Tähän mennessä teos ei ole tarjonnut taikasanoja siihen kuinka koulutat koirastasi jotain loistavaa. Enkä kyllä sellaista odottanutkaan, mutta jotain olen kyllä jo oivaltanut. Millanin perusajatushan on, että koira tarvitsee liikuntaa, kuria ja hellyyttä tässä nimenomaisessa järjestyksessä. Ajatus on varsin simppeli, mutta jotain ohjelmia amerikkalaisista koiranomistajista nähneenä, se ei toisella puolella palloa ilmeisesti olekaan yleisessä tiedossa.

Amerikassa koiranrodut ei ole järjestetty samalla tavalla kuin FCI-roturyhmät. Tässä järjestelmässä mäyräkoira kuuluu beaglejen ja bassettien tavoin ajaviin rotuihin. Ja miksi tämän on tärkeää? Toisen Millanin ajatuksen mukaan omaa hauvaa täytyy kohdella eläimenä, koirana ja rotuna. Kaikella kolmella on oma vaikutuksensa ja kaiken kolmet tarpeet täytyy tyydyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että eläimenä koiran täytyy saada tehdä työtä ruoan ja veden eteen, koirana sen täytyy saada kuulua laumaan. Kolmas osa-alue, rotu, voidaan "tukahduttaa" (voi olla tarpeen ei-toivottujen ominaisuuksien kanssa) mutta jos tarpeet eläimenä ja koirana ei ole tyydytetty, nousevat rodun luontaiset piirteet esiin.

Miksi tämä sitten oli niin mielenkiintoista? Palataanpa siihen, että mäyräkoira on vainukoira. Sille rodunomaista on, että kuono on kaikki kaikessa. Totta kai tämä on selvä asia, mutta en ole käyttänyt tätä tarpeeksi hyväkseni. Millanin mukaan koira tarvitsee samalla tavalla tarkoituksen elämälleen kuin ihminenkin, esimerkiksi työkoirat haluavat vetää raskaita taakkoja. Eli mäyräkoira haluaa haistella? Siispä meillä on nyt lisätty exponentiaalisesti harjoitteita, joissa tarvitaan hajuaistia. Tähän liittyen "keksinkin" uuden näppärän leikin, jonka voisin jakaa tännekin joku kerta. Pointti on kuitenkin se, että meidän sohvanakki, jota ei ole otettu metsästystä varten, pääsee tekemään mahdollisimman paljon sitä, mihin se on luotu.

Teorioita koirien oikeanlaisesta koulutuksesta on useita ja jokainen tietysti valitsee itselleen sopivan, mutta itse voisin jopa alkaa kuunnella tätä ukkoa. Sen verran järkeviltä ajatukset vaikuttavat. Tällä hetkellä kirjassa kerrotaan oman energian vaikutuksesta koiraan, mutta vielä en ole päässyt niin pitkälle, että tietäisin kuinka muuttaa työpäivän jälkeisen väsymyksen sellaiseksi energiaksi, joka saisi koirassa aikaan toivottua toimintaa. Joka tapauksessa kirja on saanut minut pohdiskelemaan omaa toimintaani ja parantamaan sitä, ei siis mikään huono ostos!

Mitäs muut ovat mieltä koirakuiskaajasta?
Ja minkälaiset teoriat toimivat teidän ohjenuorana?

Häijy lelu

2011-03-19T20:17:00.001+02:00

Viikonloppu kevennykseksi todiste siitä, että pehmolelut elävät kyllä ihan omaa elämäänsä, me emme vain tiedä sitä. Vai mikä muutoin selittäisi tämän kuvan, jonka tilanteeseen ei ole yksikään ihminen ollut vaikuttamassa... tosin mäyräkoiralla on saattanut olla tassunsa pelissä.

En muuten tiennyt, että rotat kuuluvat virtahepojen ruokalistalle.

Iso kaveri

2011-03-16T20:21:00.005+02:00

Viime viikonloppuna meidän taloudessa vietettiin kunnon tyttöjen iltaa. Isäntä oli reissussa ja meidän talouden täytti 6 naissukupuolen edustajaa, tosin 2 niistä oli koiria, sillä pitihän Pinjallakin olla seuraa. Neidin kaveri ei vain ollut yhtä innostunut illanvietosta. Berninpaimenkoira-tyttö seurusteli Pinjan kanssa kokoerosta huolimatta todella asiallisesti, vaaratilanteita ei syntynyt.

Tosin vierailija oli varmaan tyytyväinen päästessään sunnuntaina kotiin, sillä Pinjan parasta hupia oli kiusata koiraa, joka ei uskaltanut edes ärähtää kiusankappaleelle. Yksipuolinen leikki meni siis niin, että Pinja lähestyi berniä ja tämän liikauttaessa esimerkiksi tassuaan, mäykkyläinen juoksi hirveää kyytiä karkuun ja kohta sama juttu alusta :D Kävimme myös katsastamassa toko-kisoja ja huh, että olisi jännittänyt, jos niihin olisi itse pitänyt osallistua.

Tässä kokoero ei näytä niin huimalta.

Maanantaina käytiin treenailemassa rallytokoa seuranamme kolme sakemannia. Kuka ei kuulunut joukkoon? Ja harjoitus teki hyvää, sillä paikka ja koirat olivat ennestään tuntemattomia. Välillä täytyy lisätä haastetta, sillä samat treenikaverit ja sama treenipaikka turruttavat lopulta sekä koiran että emännän. Hyvin oli liikkeet vielä muistissa, vaikkakin eihän neiti voinut kylmään hankeen pistää makuulle... Loppukuusta alkaisi rallytokon jatkokurssi, mutta juoksujen pitäisi olla jo niin lähellä, että saa nähdä päästäänkö osallistumaan.

Mutta tässä kuvassa se on aika selvä.

Iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen neuvoja antaneille. Asiaa hieman pohdittuani tein tulkinnan, joka tosin saattaa olla virheellinen, mutta ehkä meidän ongelma kuitenkin liittyy johtajuuteen. Olen kallistunut sille kannalle, että koiran mielestä isäntä on meidän perheen johtaja. Tämä näkyy mm. siinä, että miehen ollessa kotona koira ei koskaan tee ilkeyttä vaan ison osan ajasta puuhaa rauhallisena omiaan tai jyrsii luuta. Painotus, joka tapauksessa, sanalle rauhallinen. Samalla hän tottelee isännän jokaista käskyä. Myöskin mieheni jättäessä koiran yksin, tämä on yleensä aika rauhallinen, saattaa jäädä jopa sohvalle makaamaan. Minun kanssani ei koskaan.

Ja ilmeisesti minä sitten en ole laumassa seuraavana. Aion kuitenkin tehdä kaikkeni asian muuttamiseksi, pitää varmaan haastatella ja tarkkailla miehen käytöstä koiran kanssa (onko se nyt reilua, että minä olen lukenut koirakirjat ja perehtynyt teorioihin ja isäntä tekee kaiken pelkällä "maalaisjärjellä" ja onnistuu paljon paremmin. Ehkä jotkut ovat luonnostaan hyviä koirien kanssa, niin on appiukkonikin.) Samalla aion kokeilla kikkoja kuten radio (joka meillä oli käytössä Pinjan ollessa pieni, mutta luovuin siitä, kun koira kävi aina omatoimisesti sulkemassa vekottimen), rauhalliset aktivointilelut, aamuinen huomioimattomuus sekä koiran lenkitys. Välttämättä minun ei tarvitsekaan päästä mieheni yläpuolelle, vaikka ehdotinkin, että ukko voisi ruveta nuoleskelemaan suupieliäni miellyttämis-elkeenä xD Mutta koiran ohi aion todellakin mennä ja uusi asenne on otettu jo käyttöön ja koiran on vähän ihmeissään.

Apua kaivataan

2011-03-09T19:00:00.002+02:00

Nyt olisi päällä sellainen tilanne, jossa kaivataan vertaistukea. Olen kulkenut nyt töissä kohta kuukauden ihan tyytyväisenä, kunnes tuli eilinen. Törmäsin nimittäin eilen naapuriin (jota(kaan) en ollut koskaan nähnyt) ja tämä aloitti mukavasti aiheesta; "Tiesitkö, että koirasi ulvoo?". Jep, Pinja pitää siis meteliä sen ollessa yksin. Rouva oli mukava ja kertoi, ettei se häntä haittaa, mutta että ajatteli kertoa, kun on sitä kuullut, kun on lasten kanssa kotosalla päivät. Tässä vaiheessahan sitten päätin tavalliseen tapaan tramatisoida asian oikein kunnolla ja melkein kirjaimellisesti hajosin. Olin ollut iloinen, kun kotoa ei kuulunut lähtiessä eikä palatessa ääntä. Olin siis naivisti ajatellut, että koira on koko ajan hiljaa. Mutta jossain tässä välissä ääntä lähtee, ei koko ajan, mutta ajoittain.

Koottuani itseni otin avuksi ystävämme googlen. Mikä ei hirveästi helpottanut. Muutaman tunnin surffailulla informaatiotilanne oli tämä: koira ulvoo koska a) sillä on eroahdistusta b) johtajuuden kanssa on ongelmia tai c) koirassa on vikaa, lopeta se.

"Mikä se on, mitä nää teet, anna mää autan."

Ensin pohdin vaihtoehtoa A, eroahdistus. Tästä ongelmasta kielivät teot kuten tuhoaminen yksinollessa, omistajan tervehtiminen vuolaasti tämän palatessa, perheenjäsenten seuraaminen huoneesta toiseen sekä jatkuva fyysiseen kontaktiin pyrkiminen. Meillä tehdään tätä kaikkea, ainakin toisinaan. Mutkikkaaksi asian tekee se, että toisaalta koira syö yksinollessaan, ei näytä täysin ahdistuneelta lähtiessäni, ei käy aggressiiviseksi eikä joudu paniikkiin. Voisin silti luokitella koirani eroahdistuksesta kärsiväksi, mutta tähän tarvittaisiin tietysti asiantuntijan mielipide.

Toinen yleinen teoria tuntui olevan se, että lauman johtajuuden kanssa on ongelmia. Meillä tätä teoriaa voisivat tukea seuraavat asiat: koira vaatii huomiotani mm. tökkimällä ja tunkemalla syliin, koira hyppii minua vasten tullessani kotiin sekä koira (yrittää) varastaa ruokaa pöydältä. En väitä olevani niin hyvä koiran kasvattaja, ettenkö voisi epäonnistua johtajuudessa, mutta toisaalta en ehkä usko tämän olevan meidän ongelma. Tosin aloitin kyllä nyt tehokuurin johtajuuden suhteen, jotta langat varmasti pysyvät oikeissa käsissä. Peruskikkoina aion mm. antaa koiralle huomiota vain omasta päätöksestäni ja korostaa johtajuuttani esimerkiksi kulkemalla ovista ensin.

Sanomattakin on selvää, että kolmas vaihtoehto on täysin poissuljettu.

"Ainahan mää nyt yhden tikipoksin osaan kytkeä!"

Joku saattaa muistaakin, että tämä sama aihe on ollut blogissa esillä ennenkin. Harmittaa vain, että luulin tilanteen muuttuneen. Meillähän otettiin käyttöön jo yli puoli vuotta sitten sitruunapanta, joka selvästi oli yritys parantaa murtuma laastarilla. Aluksi se auttoi, mutta nyt koira on tainnut keksiä, että ulvominen ei laukaise suihkutusta. Tulevaisuudessa on siis ehdottomasti panostettava nimenomaan koulutukseen eikä mihinkään pikaratkaisuihin. Toisaalta koulutuksen ajaksi olisi hyvä saada jokin apu, joka estäisi naapureiden täydellisen hermostumisen. Tosin olemme asuneet uudessa kodissa jo yli 3 kuukautta ja vasta nyt sain kuulla asiasta ensimmäisen kerran. Harmittaa myös omasuhtautumiseni, nyt kuljen ulkona varoen ja arastellen, peläten, että joku tulee valittamaan koirastani.

Aion myös, isännän palattua reissusta, äänittää tai kuvata koiran yksin oloa, jotta saan selville milloin ulvonta alkaa, millaista se on ja kauanko se kestää. Kiinnostaa myös, että ulvooko koira isännän jättäessä sen yksin vai vain minun lähtiessä. Jätän koiralle aina puuhaa sen jäädessä yksin, mutta luin jostain, ettei kannattaisi antaa puuhaa, joka kiihdyttää koiraa vaan mieluummin jotain, jonka parissa se rauhoittuisi. Huomenaamulla ajattelin myös herätä kuudelta, käydä koiran kanssa tunnin lenkin ja näin ollen yrittää tainnuttaa sen, jotta se nukkuisi jäädessään yksin.

Miten niin utelias koira?

Olen kuitenkin aika epävarma, mitä nyt kannattaisi tehdä. Siksi pyydänkin neuvoja teiltä ihanat lukijat, onko kellään kokemusta aiheesta tai muuten tietoa. Ottaisin mielelläni vastaan hyviä neuvoja, kikkoja tai kirjoja. Viimeinen vaihtoehto on kai marssia "koiraterapeutille" mutta haluaisin mielelläni selvittää tilannetta ensin omin päin.

Ainoa mahdollisuushan ei voi olla muutto maalle, jossa lähimmät naapurit ovat hyvin kaukana?

Ps. Tällä hetkellä on onneksi taisteluhenki päällä. Eilen tuntui vain, että tästä ei selvitä millään. Aamulla puolestani olin hyvin vihainen. Nyt olen onneksi edennyt vaiheeseen: "teen mitä vain jotta tilanne selviää".

Rakas nojatuoli

2011-03-07T16:00:00.001+02:00

Onni on

oma pehmoisa peti.

jossa kelpaa köllötellä

ja johon voi piiloutua

Mikä tekee sinun koirasi onnelliseksi?

Halvat huvit

2011-03-04T20:34:00.004+02:00

Sheriffien leikeistä inspiroituneena ja materiaalien mahdollistamana päätin kokeilla viihdykettä nimeltä pahvilaatikko. Reseptihän on varsin simppeli; pahvilaatikkoon rytätään sanomalehteä ja maustetaan oman maun mukaan leluilla ja herkuilla, tarjoillaan koiran jäädessä yksin. Idea ei kuitenkaan ollut koskaan putkahtanut oman päähäni. Mutta kuten sanottu, vinkki toi leikin myös meille. Luun ja namien lisäksi laitoin laatikkoon vielä vinkulelun, joka on meillä leikeissä mukana aina vain koiran ollessa yksin.

Ja olihan laatikko ilmeisesti koiralle kelvannut, vai mitä tästä sotkusta voi päätellä:

Kaikki herkut olivat kadonneet parempaan kitaan.
Huom, hyllykön päällä kököttää kalkkuna, jonka vinku on niin pahaääninen,
että se on heti otettava pois kotiin palatessa.

Tätä kokeillaan meillä toistekin, vaikka leikissä olikin yksi haittapuoli. Ilmeisesti koira oli niin innostunut repimisestä ja levittämisestä, että oli laatikon tyhjennyttyä käynyt vielä kirjahyllyssä harjoittelemassa. Hylly, joka oli täynnä lainastokirjoja, oli kohde, mutta onneksi Pinja oli löytänyt sieltä sen ainoan kirjan, joka oli omani ja repinyt siitä kannet. Olisipa ollut kiva lähteä maksamaan kirjaa vanhan selityksen "koira söi sen" kanssa.

Mitäpä sitä ei tekisi, jotta koira viihtyy...

Kerro kerro kuvastin...

2011-03-02T11:30:00.001+02:00

Meidän koira taitaa olla aikamoinen prinsessa, kun tuijottelee itseään päivät pitkät peilistä. Tosin niin tekee Sasukin. Vanhalla paikallaan Raahessa peili ei herättänyt kiinnostusta, mutta nyt siitä on tullut tosi jännä. Lieköhän siksi, että sen kautta on hyvä yhteys keittiön tapahtumiin, vaikka olisi saanut poistumiskäskyn ruoanlaitosta...

Ps. Kuva on vanha, ei meillä sentään enää mitään joulukynttelikköä ole.

Jälleen uusi laji!

2011-02-26T12:32:00.000+02:00

Eilisiltainen tyhjänpäiväinen surffailu pitkin ja poikin nettiä tuotti kerrankin tuloksia. Havaitsin nimittäin siinä yhdentoista korvilla, että tasan 12 tunnin päästä meiltä noin puolen kilometrin päässä olisi tarjolla keinoluolatreenit! Edellisten samassa paikassa pidettyt harjoitukset havaitsin 12 tuntia liian myöhään, niin että tällä kertaa ajoitus oli osuvampi.

Siinä hetkellisen perhepalaverin jälkeen päätimme isännän ja koiran kanssa (neitikin oli kovasti mukana päätöksenteossa) soluttautua jälleen terrieripiireihin. Onneksi mäyräkoirat olivat siis edelleen sallittuja Osty:n harjoituksissa. Niinpä sitten jatkoin nettisurffailua tärkein päämäärän voimin; tarvitsisi ehkä tietää lajista hieman enemmän, jos treeneihin aikoo mennä. Pikainen tutustuminen koko hommaan olisi siis paikallaan :D

Aamulla sitten marssimme hyvissä ajoin paikalle ja päästiinkin heti tokana tutustumaan kettuseen. Koska kerta oli koko meidän komppanialle ensimmäinen, oli emäntä ja isäntä aivan pihalla mitä pitäisi tehdä. Mutta onneksi meidän halinallen/sohvaperunan luontaiset metsästäjän vaistot löytyivät ja hetkellisen epäröinnin jälkeen sai kettu kuulla kunniansa. Komeasti haukkui mäyräkoiramme, vaikka muutoin onkin aika hiljainen kaveri. Ensikertalaisena kokeiltiin siis vain "sytyttelyvaihetta" ja kannustettiin koiraa haukkumaan ketulle. Seuraavan kerran voimme mennä harjoituksiin kuulemma aikaisintaan kuukauden päästä, jotta koira saa sulatella asiaa. Ja varmaan menemmekin kokeilemaan uudestaan, jos allekirjoittanut havaitsee harjoitukset riittävän aikaisin ;)

Kuvituksena vielä otoksia parin päivän takaisesta yhteisestä leikkihetkestä:

"Matto on hyvä surffilauta!"

Onko muilla kokemusta LUT-touhuista?
Neuvoja saa jakaa :)

Ps. Terrieri-treeneissä nähtiin oikein mäyräkoira-invaasio, sillä kaikki karvamuunnokset olivat edustettuina.

Aivan puun takaa

2011-02-24T19:39:00.010+02:00

Nämä kaksi päivää ovat olleet taas treenintäyteiset, mutta ensi viikolla on ikävä kyllä tyhjää. Eilen oli nimittäin viimeinen kerta rallytokon alkeiskurssia ja jatkoa seuraa vasta maaliskuussa.

Eiliset treenit oli täysin rataharjoitukset, sillä rata pistettiin pystyyn saman tien, jonka jälkeen vedettiin kaksi harjoituskierrosta. Sen jälkeen olikin sitten "leikkikisat" eli kurssin päätöskoe. Kurssinvetäjä ei siis enää antanut mitään ohjeita, otti vain aikaa ja laski virhepisteitä. Joita saa mm. hihnan kiristymisestä tai koiran nuuskiessa maata (tässä vaiheessa utelin, että onko kukaan koskaan päässyt miinuspisteille, sillä Pinja nuuskii edelleen maata vähän väliä...) ja tietysti kyltin mennessä väärin.

Me ei olla oltu mitenkään kurssin priimuksia ja siellä on ollut muutama koira, jotka ovat olleet tosi hyviä; remmi on pysynyt löysällä ja kontakti on ollut loistava. Niinpä pidinkin meidän tavoitteena sen, että koiran kuono olisi mahdollisimman paljon ilmassa ja rata päästään kunnialla läpi. Siksipä koinkin palkintojenjakohetkellä pienen yllättymisen. Ohjaajan kertoessa, että ensimmäiseksi kisassa tuli Pinja, minä vain istuskelin maassa ja mietin, että toivottavasti ei olla viimeisiä. Vasta, kun vetäjä kehotti tulemaan hakemaan palkintoa, havahduin, että taidettiinkin puhua minun koirasta :D Voitto tuli siis aivan puun takaa, en todellakaan tiennyt meidän pärjänneen niin hyvin. Tosin ero kakkoseen oli vain yhden pisteen.

Voittaja ei suo kuvaajalle hymyä.

Vaikka kisassa mukana ei ollut kuin kurssin kuusi koirakkoa ja mitään muuta kuin leikkiä se ei ollut, niin olin silti valtavan iloinen voitosta. Ikinä en ole itse harrastanut mitään kilpaurheilua, joten yhtäkään pokaalia tai mitalia en ole koskaan saanut ja nyt koira toi meidän talouteen ensimmäisen sellaisen. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olin kyllä valtavan ylpeä Pinjasta :) Tästä on kiva jatkaa harrastusta.

"Uusi ruokakuppi!"

Tänään käytin vielä toisen kerran Osty:n näyttelyharjoituksissa ja nyt paikalla olikin eri ohjaaja. Ja tästä kerrasta jäikin paljon parempi maku kuin viime viikolta. Tunnin vetäjä oli toiminut pitkään kehä assarina ja tietoa oli valtavasti. Nainen oli kyllä tosi tarkka, mutta antoi tarpeellista, rakentavaa kritiikkiä. Hommaa meillä on Pinjan kanssa vielä valtavasti ennen ensi kesän näyttelyitä, mutta nyt todellakin tiedän mitä meidän tulee treenata. Samalla saisin opetella vähentämään hölötystä :D Puhelen ja höpötän kuulemma aivan liikaa Pinjalle. Siinäpä vasta vaikea tehtävä!

Löytyykö muilta pyttyjä ja pokaaleja? :D

Syöpöttelyä

2011-02-19T19:19:00.000+02:00

Seuraava fakta on todettu ennenkin, mutta tuotakoon se ilmi vielä kerran; iso ego vaatii isoja asioita. Kuten isoja eväitä:

Ps. Jihuu! Tänään ollaan lenkkeilty koiran kanssa aivan urakalla, kun pakkasmittari näytti vaivaiset 14 pakkasastetta. Tavoitteena on huomennakin vetäistä oikein kunnon ulkoilut, vähän kuin varastoon kamalan pakkasen paluun varalle.